Viimeinen koe ja Suomeen lähtö. Ja eihän se matka koskaan voi sujua täysin ongelmitta…

Maanantai-tiistai 18.-19.6.2007

Jep. Heräilin aamulla kahdeksalta viiden tunnin yöunien jälkeen. Meni tosiaan vähän myöhään… Toinen ja viimeinen koe oli sitten kymmeneltä. Koe meni varmaan ihan ok. Se kesti 1,5 tuntia ja kysymyksiä oli taas paljon, joten melko kiire oli taas. Nyt kuitenkin jo tiesin, mitä odottaa, joten vastailin ensin kaikkiin kysymyksiin nopeasti mitä mieleen tuli, enkä jäänyt miettimään, jos en jotain muistanut. Siten sai ainakin kaikkiin vastattua jotain (tärkeimmät?). Sitten toisella kierroksella lisäilin vähän jotain. Kysymykset oli taas ihan ok. Melko hyvin muistin. Muutama juttu jäi hieman vajaaksi, koska eihän sitä ihan kaikkea ikinä voi muistaa. Saa nähdä mitä siitä tulee. Kokeen jälkeen kävelin nopsasti kotiin. Söin, tiskailin ja katselin, että ruokakaapit olivat suunnilleen tyhjät kaikesta pilalle menevästä. Sitten työnsin loput tavarat laukkuihin ja pistin laukut kiinni. Kävin vielä hyvin nopeasti suihkussa kaulasta alaspäin ja vaihdoin vaatteet. Sitten Hayley(2) lähti heittämään lentokentälle. Kämppikset näkee taas takaisin tullessa, joten ei tarvinnut haikeita jäähyväisiä heittää.

Tällä kertaa matka meni muuten ihan hyvin, mutta ongelmia aiheuttivat käsimatkatavarat. Tavaroita pakkaillessa eilen ja lauantaina, pakkailin ensin tavarat, joita Suomessa tarvitsen (joista osan voi jättää sinne, osa pitää tuoda takaisin) ja tuliaiset (joita oli melko paljon!). Sen jälkeen laukut olivat varmaan vielä kutakuinkin sallituissa painorajoissa, ja näytti, että voisin ottaa vielä jotain. Yritin sitten ottaa vielä mahdollisimman paljon tavaraa, jotka voin viedä jo nyt ja jättää Suomeen. Joulukuussa nimittäin tulee vastaan ongelma, että tavaraa on enemmän kuin voi koneessa kantaa. Pakkailin sitten sellaisia vielä vähän. Varsinaisen matkalaukun laitoin painamaan hiukan yli 20 kiloa, jotta se menisi vielä ongelmitta läpi aavistuksen ylipainoisena. Käsimatkatavaraa saisi olla vain muistaakseni 7 tai 8 kg, mutta sitä otin enemmän, koska käsimatkatavaroitani ei ole koskaan punnittu eikä mitenkään tarkistettu. Kaikki muutkin sanoivat samaa; käsimatkatavaraa uskaltaa ottaa vähän liikaa, koska ei niitä koskaan tarkisteta. Niin… never say never. Perthin kentällä kaikki meni ensin hyvin. Lähtöselvityksessä matkalaukku painoi 23 kg eikä sen kanssa tullut mitään ongelmia. Se lähetettiin vielä suoraan Helsinkiin, jotta sitä ei tarvitsisi vaihtopaikoissa ottaa aina itse koneesta pois ja pistää takaisin. Lähtöselvityksen jälkeen pyörin hetken vielä kaupoissa ja lähdin sitten porttia kohden. No, ennen passintarkastusta ne perhana punnitsivat käsimatkatavarat! Mulla oli siis läppäri ja pieni käsilaukku erikseen ja niiden lisäksi pieni ”matkalaukkuni” melko täynnä. Se laukku punnittiin ja se painoi sitten 13 kg eli lähes puolet enemmän kuin saisi. Nainen sanoi ensin, etten voi viedä niin painavaa. Sitten kun rupesin siinä miettimään mitä tehdä, hän kysyi, onko siellä jotain, mitä voisin laittaa läppärilaukkuun. Läppärilaukku on koneen siellä ollessa melko täynnä, mutta sain sinne muutaman kirjan ja lehden tungettua. Laukku painoi silti reilusti yli 10 kiloa, mutta nainen oli sitten niin kiltti (kenties ahdinkoni nähtyään), että päästi minut läpi. Sen jälkeen piti yksi lappunen täytellä ja mennä passintarkastuksen läpi. Sitten oli tavaroiden läpivalaisu. Siinä ei ollut mitään ongelmia. Siinä vaan on rasittavaa, kun pitää aina kaivaa läppäri laukusta erikseen ja samoin ne litran muovipussissa olevat nesteet. Kaiken tämän jälkeen ei tarvinnut enää kauaa portilla odotella koneen lähtöä. Kone lähti 15.55.

Lento Perthistä Singaporeen meni ihan hyvin. Vieressäni istui toisella puolella mukavantuntuinen Perthissä opiskeleva kenialainen tyttö. Jonkin verran rupateltiin siinä matkan aikana. Toisella puolella istui vanha Singaporesta kotoisin oleva Perthissä asuva nainen. Hän oli myös kovin mukava, tosi puhelias ja pirteä, vaikka oli jo 80-vuotias. Hän tuntui iästään huolimatta matkustelevan hurjan paljon! Tuntui olevan melkoinen teräsmummeli. Kone oli kiva; siellä oli jokaisella oma pieni näyttö, josta pystyi katselemaan haluamiaan elokuvia, tv-sarjoja tai vastaavia, kuuntelemaan radiota, pelaamaan tietokone- ja nintendopelejä jne. Ja valikoima oli aika laaja. Singapore airlines tuntui muutenkin mukavalta; ruoka oli ihan hyvää ja lentoemot ystävällisiä. Matka meni hyvin lueskellessa, tetristä pelatessa, vieruskavereiden kanssa jutellessa, syödessä jne. Perillä Singaporessa olimme yhdeksän maissa eli lento kesti viitisen tuntia.

Singaporen kenttä oli valtava. Kahden tunnin vaihtoaika meni vain koneen vaihtamiseen, muuta ei ehtinyt. Siellä olisi ollut valtava määrä kauppoja, ravintoloita ja muuta. Ensin sai kävellä pitkän aikaa yhtä käytävää ja sitten toista. Sitten piti mennä sellaisella pienellä junalla toiseen terminaaliin, koska seuraava lento lähtisi sieltä. Ja siellä sai taas kävellä loputtomalta tuntuvaa käytävää. Matkatavaroista ei tarvinnut nyt siis huolehtia, eikä minun tarvinnut tehdä edes lähtöselvitystä, koska se oli tehty jo Perthissä myös tämän toisen lennon osalta. Katsoin vain oikean portin ja menin suoraan sinne. siellä oli taas passintarkastus ja läpivalaisu, joten taas sai purkaa ja pakkailla tavaroita. Mutta tässä kohtaa ei ollut mitään ongelmia onneksi. Lento Lontooseen lähti yhdentoista pintaan.

Lento Lontooseen meni ihan hyvin, vaikka kestikin 13 tuntia! Siellä oli taas ne näytöt… Rupesin ensin katselemaan Finding Nemo-leffaa. Se oli tosi söpö, ja hauska, koska tapahtui Australiassa. Välissä pidin tauon, kun saatiin ruokaa. leffan jälkeen nukuin pari tuntia (lennettiin siis yöllä). Kunnolla ei kuitenkaan väsyttänyt, en tiedä miksi. Tiedä sitten olinko jotenkin innoissani, vai oliko hyvän asennon löytäminen vaikeaa vai mikä. Vähän kuitenkin torkuin. Rupesin sitten katsomaan toista leffaa, nyt Troijaa, koska ei väsyttänyt. Sen jälkeen sitten sain nukuttua paremmin ja nukuin siihen asti, kun alettiin tarjoamaan aamupalaa. Sen jälkeen ei ollutkaan enää pitkä matka, lueskelin lähinnä. Olimme perillä paikallista aikaa 5.15.

Lontoossa tuli sitten taas pieniä ongelmia. Pääsin hyvin koneesta ulos ja bussilla taas toiseen terminaaliin. Sitten yhdellä ovella, mistä pääsi taas läpivalaisuihin ja passintarkastukseen, eräs mies sanoi, että käsimatkatavaroita saisi olla vain yksi kappale! Ja mullahan oli 2 + 1 pieni. Olin koko matkan siihen asti ongelmitta matkustanut niiden kanssa ja myös koko tulomatkan Australiaan tammikuussa. Ja nyt siitä sitten valitettiin. En tiedä sitten onko Englannissa tarkempaa. Vai onko se lentoyhtiöstä kiinni. Tosin seuraava lento olisi Finnairin ja olen ennenkin mennyt Finnairilla useamman laukun kanssa. Perhana. Mies oli järkähtämätön ja sanoi, että kaikki pitäisi laittaa yhteen! No siinä ei sitten auttanut muu kuin purkaa koko laukku ja alkaa sovittelemaan tavaroita uudestaan. Vaihdoin pellavahousut farkkuihin ja sandaalit normikenkiin, ja jouduin ottamaan vielä takin päälle (tai vyötärölle). Laitoin kaulakukkaroon vähän ylimääräistä ja taisi taskuissakin olla jotain. Näin sain vähän tavaraa vähemmäksi. Omenan heitin pois, mutta muuten siellä ei oikein ollut mitään, mistä olisin voinut luopua. Hurja homma, järjestely ja tunkeminen siinä oli, mutta sain loppujen lopuksi tungettua kaikki tavarani läppäriä myöten siihen pieneen ”matkalaukkuuni”. Jestas. No sitten pääsin siitä kohdasta läpi. Luojan kiitos ne eivät punninneet niitä käsimatkatavaroita, koska laukkuni painoi paljon, kun siellä oli nyt kaikki. No sitten kauhean pakkailun jälkeen pääsi läpivalaisuun, missä piti tietenkin taas lähes purkaa koko laukku, koska läppäri ja ne nesteet piti ottaa erilleen. Nyt piti vielä ottaa takki ja kengätkin pois! Lisäksi sen portin jälkeen yksi nainen tunnusteli vielä koko kropan läpi. Ja läpipääsyn jälkeen oli tietysti taas vuorossa pakkausoperaatio. Näin Englannissa… Perhanan terroristit kun saavat toimillaan aikaan massiiviset turvajärjestelyt, jotka sitten vaikeuttavat muiden matkustusta. Onhan se ihan hyvä, että ollaan tarkkoja, jotta turvallisuus säilyy…mutta tänään vähän ärsytti. Lontoossa piti käydä tekemässä lähtöselvitys. Mutta tavaroiden kanssa ei siis edelleenkään tarvinnut taistella. Sitten etsin oikean terminaalin ja nyt tapan täällä aikaa. Kiertelin ensin vähän kaupoissa. Nyt vaan istun ja makoilen täällä penkeillä ja yritän kuluttaa aikaa. Häsäilen tässä koneella, lueskelen jne. Jossain vaiheessa pitää varmaan käydä syömässä jotain. Seuraava lento lähtee vasta 16.10. Porttia kohden voi lähteä valumaan noin tuntia ennen. Eli aikaa on. Nyt koneeseen pitäisi päästä ongelmitta. Kaikki tarkastukset pitäisi olla nyt tehty. Tai tokihan ne koneen ovella katsovat lipun ja passin, mutta muuten pitäisi olla homma hoidossa. Toivottavasti kaikki menee tästä lähtien hyvin. Seuraava lentokin on melko lyhyt, vain kolmisen tuntia. Suomessa olen jo tänään illalla jos kaikki menee putkeen. Toivottavasti myös matkatavarat osaavat Helsinkiin asti. Palailen taas…

No joo…sielläpä piti kuitenkin vielä mennä läpivalaisun läpi. Ja taas sai purkaa ja pakkailla laukkuja… :(. Lisäksi lento lähti lähes 1,5 tuntia myöhässä. Koneessa kyllä oli kaikki valmiina, mutta ihmisten sisäänotto tökki jostain syystä. Ne ilmoitti lähtöportin vasta 10 minuuttia ennen lähtöä. Ja eihän kokonaista koneellista ihmisiä millään saada niiden tarkastusten läpi ja koneeseen kymmenessä minuutissa (vaikka olikin ”pieni” kone). Lisäksi odottelimme nousulupaa varmaan puoli tuntia, oli Heathrow vähän ruuhkainen. Itse lento meni ihan mukavasti ja tosi nopeasti. Ei se kestänyt kuin 2 tuntia 25 minuuttia. Ei siinä juuri ehtinyt koneen nousun ja laskun välissä kun syömään ja lueskelemaan vähän. Perillä kone oli noin 50 minuuttia myöhässä. Koneesta pääsi ulos ihan ripeästi ja matkatavaratkin olivat saapuneet perille. Jonkka tuli hakemaan kentältä ja menimme Tuusulaan. Oli ihanaa päästä saunaan ja syömään reissailun jälkeen. Keskiviikkona matka jatkuu kotiin Kotkaan.

Tähän blogin kirjoitteluun tulee nyt varmaan pieni tauko. En meinennut Suomessa olon ajan kirjoitella. Jos jollain tulee ikävä niin voi soittaa. Australiaan palattuani saatan tästä loma-ajasta pienen jutun kirjoittaa ja jatkan siitä sitten normaalisti. Mutta nyt heippa vähäksi aikaa.