Keskiviikko-perjantai 25.-27.7.2007
Jep, täällä sitä Australiassa ollaan taas! Loma Suomessa meni tosi mukavasti ja ihan älyttömän nopeasti. Koko ajan oli kovasti tekemistä. Ei tarvinnut juuri paikallaan istua eikä ehtinyt tylsistymään. Vaikka vähän ”kiire” olikin, oli loma tosi mukava ja rentouttava, koska kaikki lähes kaikki tekemäni jutut olivat kuitenkin hauskoja. Palasin Suomeen juuri ennen juhannusta. Juhannus meni saaressa ja Jonkan mökillä. Seuraavan viikon olin kotosalla ja tuli tehtyä mm. häävalmisteluja (Alen ja Tanjan häät). Kävin myös Porvoossa Kaisua katsomassa (AK:n kanssa) ja Hesassa Petraa tapaamassa. Tanjan polttarit pidettiin myös. Seuraavalla viikolla Jonkka aloitti loman ja käytiin Lintsillä ja oltiin muuten viikko mökillä. Viikonloppuna oli Minnan ja Nikon häät Joensuussa. Sitten olinkin pari päivää Jyväskylässä Ellua ja Tiinaa tapaamassa. Loppuviikko piti olla kotona ja valmistella A&T:n häitä, jotka olivat sitten lauantaina. Seuraavan viikon alku meni saaressa, sitten tultiin käymään Tall Ship’s Racessa/Meripäivillä, ja loppuviikko meni Jonkan mökillä saaribileissä. Sitten pitikin jo mennä kotiin pakkaamaan tavarat. Pari viimeistä päivää olin Jonkan luona Tuusulassa. Ehdittiin vielä mm. käydä Serenassa. Kaikki meni hyvin ja oli tosi kivaa.
Keskiviikkoiltana piti lähteä lentokentälle ennen kuutta. Eikä se matka edelleenkään sujunut täysin ongelmitta. Ensimmäinen shokki löi vasten kasvoja heti Helsinki-Vantaan lähtöselvityksessä. Lensin siis Mumbain ja Kuala Lumpurin kautta. Lähtöselvityksessä mies kysyi, onko mulla Intian viisumia. Vastasin huolissani, että ei, pitäisikö olla. Ja kuulemma pitäisi…! No, mies sitten selvitteli asiaa ja kävi kuin kävikin ilmi, että jos Intiasta jatkaa heti seuraavalla mahdollisella lennolla kolmanteen kohteeseen, viisumia ei tarvita. Hän vielä tarkisti jatkolentoni, että se todella olisi se ensimmäinen mahdollinen ja olihan se. Ehdin jo pelästyä toden teolla, mutta onneksi asia järjestyi. Ei tullut pieneen mieleenkään, että tarvitsisin sen maan viisumia, jonka läpi lennän! Pitää ensi kerralla muistaa… Viisumittomuus nyt kuitenkin tuli aiheuttamaan sen, etten voisi poistua Mumbain lentokentältä, vaan minun pitäisi viettää koko 16 tunnin vaihtoaikani kentällä! Olin alun perin ajatellut, että voisi käydä vähän kaupunkia katselemassa. Mutta eipä voinut mitään… Matkatavarat menivät läpi pienestä ylipainosta huolimatta. Niitä ei valitettavasti voitu lähettää suoraan Australiaan, koska olin hommannut lennon Intiaan eri kautta kuin jatkon. Eli ne laitettiin ensin vaan Mumbaihin. Muuten Hesan päässä kaikki sujui tosi hyvin eikä tarvinnut edes odotella hurjan kauaa. Suomessa homma toimi. Käsimatkatavaroidenkaan kanssa ei ollut ongelmia (läppärilaukku, sallitun painoinen toinen laukku ja pieni käsilaukku).
Lento lähti kahdeksalta ja sujui ihan hyvin, tuli lähinnä syötyä ja nukuttua. Ruoka tosin sattui olemaan aika pahaa. Tulipa taas todistettua ettei Finnair ole paras mahdollinen lentoyhtiö (muutenkin kuin ruoan suhteen, mm. palvelu). Tällä kertaa koneessa oli jopa sellaiset omat näytöt, tosin vain neljäsosan kokoiset siitä mitä muiden yhtiöiden koneissa. Ja esim. leffat tulivat vain tiettyyn aikaan, ei silloin kun haluaa. Oli vähän hassu systeemi. Lento kesti jotain 7 tuntia.
Aamulla perillä ollessamme (kuuden jälkeen) koneessa kuulutettiin, että Kuala Lumpuriin jatkavien tulisi ottaa yhteyttä paikallisiin lentokenttävirkailijoihin heti koneen ulkopuolella. Tein niin ja seurakseni ilmaantui vielä kolme nuorehkoa miestä, jotka olivat matkalla Kuala Lumpurin kautta Indonesiaan. Selitimme, että meillä on jatkolennot. Taas kysyttiin viisumia, eikä kellään sitä ollut. Se tuntui olevan ongelma, vaikkei sen pitänyt olla. Poikien matkatavarat oli laitettu suoraan määränpäähän, mutta minun siis ei. Sekin tuntui olevan ongelma. Intialaiset siinä sitten hetken neuvottelivat ja sitten eräs nainen otti meidät mukaansa. Hän vei meidät konetta vaihtavien terminaaliin tai mikä lie se olikaan. Siellä oli muutama odotustila, pari kauppaa, pari ruoka”kojua”, ravintola ja vessat. Nainen käski meidän olla siellä koko 16 tuntia. Muualle emme saisi lähteä. Hän sanoi myös tulevansa hakemaan passimme ja lentolippumme hetken päästä. He tekisivät lähtöselvityksen meille ja toisivat passit ja boarding passit sitten illalla takaisin ja veisivät meidät koneeseen. Tämä kaikki jouduttiin luullakseni tekemään sen takia, että meillä ei niitä viisumeita ollut. Lähtöselvitys ja kaikki muu oli varmaan alueella, jonne ei ilman viisumia saa mennä.
Hetken päästä pari naista sitten tuli hakemaan passimme ja lippumme. Tuntui melko kamalalta luovuttaa ne jollekin tuntemattomalle. Mielessä häilyi koko ajan pieni pelko, että saakohan ne takaisin. Mutta eipä siinä muu auttanut kuin antaa ne ja luottaa, että ne saisi illalla takaisin ja pääsisi jatkamaan matkaa. Sitten piti vain tappaa aikaa. 16 tuntia lentokentällä on aika puuduttavaa, varsinkin pienellä alueella, ja varsinkin Intiassa. Kenttä oli aika surkea. Kaikesta huomasi, että olemme melko köyhässä maassa. Palvelut eivät olleet huippuja, vessat eivät olleet luksusta (mutta ihan ok), kaikki oli vähän rempallaan. Yksi hyvä asia löytyi, nimittäin odotustilan penkit. Ne olivat melko isoja, niissä oli paksu patja ja ne sai lähes makuuasentoon. Niissä oli hyvä köllötellä. Mulla oli aika paljon tekemistä mukana; luin lehtiä ja kirjaa, tein ristikkoa, nukuin, söin (Subwayn patongin :), jotain kiinalaista, karkkia, vettä) jne. Välillä juttelin suomalaispoikien kanssa ja Unoakin pelasimme. Vaikka tekemistä olikin, oli odottelu tosi puuduttavaa. Hirveästi ei voinut liikkua ja ulos ei päässyt. Mutta jotenkin se aika kuitenkin vain kului, hitaasti tosin. Illalla alkoi vähän huolestuttamaan, kun naisia ei alkanut kuulua sovittuun aikaan takasin. Kerkesimme jo kysyä asiaa eräältä toiselta henkilöltä, mutta hän käski meidän vain odottaa kärsivällisesti. Noin tuntia ennen lennon lähtemistä he saapuivat ja saimme paperimme takaisin. He olivat siis tehneet lähtöselvityksen puolestamme. Matkatavarani oli nyt laitettu suoraan Perthiin. Tosin sillä naisella oli se mun matkalaukkuun tuleva ”tarra” kädessään. Tämä nainen ja eräs mies lähtivät sitten viemään meitä koneeseen. Siitä tuli hyvin erikoinen ja mielenkiintoinen reissu. Käsimatkatavarat piti ensin läpivalaista. Sitten kuljimme pitkin poikin käytäviä. Välillä menimme väärään paikkaan ja piti palata takaisin. Nainen ei tainnut ihan tarkasti itsekään tietää minne olimme menossa. Yhdessä vaiheessa menimme ulos, sinne lentokoneiden väliin hyppelemään ja sinne, missä matkalaukut ovat. Kävimme laittamassa mun laukkuun sen ”tarran”. Siellä ulkona ei kyllä taatusti olisi saanut olla. Eräs mies vei meidät sieltä pois ja selvästi vähän läksytti sitä naista, kun oli vienyt meidät sinne. Sekoilimme sisällä vielä hetken aikaa ennen kuin löysimme oikean paikan. Siellä piti vielä kerran mennä turvatarkastuksen läpi. Sen jälkeen pääsimme lähtöportille ja saman tien koneeseen. Vihdoin!
Tästä eteenpäin kaikki sujuikin sitten ihan hyvin. Lento Kuala Lumpuriin lähti kymmenen maissa illalla. Söin, katsoin leffan ja nukuin. Ruoka oli jo vähän parempaa, viihdesetti hyvä ja lentoemot ystävällisiä. Lento kesti viitisen tuntia ja oli taas perillä aikaisin aamulla. Kuala Lumpurin kenttä oli tosi hieno. Vaihtoaika oli melko lyhyt, joten se meni nopeasti. Ensin koneesta ulos ja sitten uutta lähtöselvitystä tekemään. Siinä meni jonkin aikaa, koska lähtöselvitykseen oli pitkä jono. Sen jälkeen kävin vähän vessassa siistiytymässä. Pesin hampaat ja kainalot, vaihdoin paidan, siistin vähän hiuksia ja naamaa. Sitten kävin yhdessä kahvilassa aamupalalla (edellisellä lennolla sai vain ruoan). Söin croissantin, mehua ja hedelmäsalaattia, nam. Sitten meninkin jo lähtöportille odottelemaan. Ei tarvinnut edes tuntia odotella, niin pääsi jo koneeseen. Lento Perthiin lähti kymmenen jälkeen (kone oli vähän myöhässä) ja kesti viitisen tuntia. Matka meni taas syödessä, leffaa katsellessa ja nukkuessa. Kaksi viimeistä lentoa olivat Malaysian Airlinesin ja palvelu oli siis hyvää. Perthin päässäkin kaikki sujui hyvin. Aika kauan vaan kesti, ennen kuin pääsi kentältä ulos, koska passintarkastuksessa oli pitkä jono, laukun saaminen kesti jonkin aikaa ja tulliin/karanteeniin oli pitkä jono. Australiassahan joutuu vielä ennen kentältä lähtöä kaikkien matkatavaroiden läpivalaisuun (katsovat ettei ole mitään kiellettyä/haitallista mukana). Siitä ilmeisesti aina satunnaisesti napataan joku, jonka tavarat katsotaan läpikotaisin. Minä satuin tällä kertaa olemaan se onnellinen. Eli sen läpivalaisun jälkeen piti vielä avata joka ikinen laukku ja eräs nainen penkoi ne läpi. Tai sitten ne halusivat vielä tarkistaa mun mukana olleet suklaat ja ruisleivät…?
Hayley(1) oli kentällä vastassa. Ulos päästyämme satoi vettä ja vielä melko paljon. Auto oli melko kaukana, joten kastuimme aika tehokkaasti matkalla autolle. Hayley heitti minut kotiin ja vaihdoimme matkalla vähän kuulumisia. Hayley on nyt loman aikana muuttanut kämpästämme pois omaan asuntoon. Hänen tilalleen on tullut uusi tyttö. Uusi tyttö oli jo tullut, mutta häntä ei saapuessamme näkynyt. Brian oli jo palannut ja hänenkin kanssaan tuli hetki juteltua. Kisharn tuli myöhemmin yöllä takaisin. Jackie oli kuulemma tullut eilen, mutta on viikonlopun poissa ja tulee kotiin sunnuntaina. Toisesta Hayleystä ei kukaan tiennyt milloin palaa.
Kotiin päästyäni kävin pikaisesti suihkussa ja vaihdoin vaatteet. Kello oli jo viisi, joten en ehtinyt enää kauppaan. Onneksi puoli kuudelta oli KV:n tervetulotilaisuus, jossa saisi ruokaa. Lähdin sinne Brianin kanssa. Kylämme johtaja ja RA:t puhuivat vähän, sitten oli pieni kisa ja sitten sai ruokaa ja oli vapaata oleskelua. Tapasin siellä muutamia tuttuja. Uusia kasvoja oli myös paljon, jonkun verran täällä on porukka muuttunut (lähinnä vaihtarit vaihtuneet). En kuitenkaan monen uuden kanssa jutellut, kun meni aika tuttujen kanssa kuulumisia vaihtaessa. Pitää jossain vaiheessa yrittää tutustua uusiin ihmisiin, koska osa kavereistanihan lähtivät pois ekan lukukauden jälkeen.
Palasin kotiin parin tunnin päästä. Tapasin uuden kämppiksen, Hongkongilaistyttö Sukyn. Hän aloittaa täällä kaupallisen alan maisteriopinnot. Juteltiin hetki ja hän vaikutti ihan mukavalta. Laitoin netin toimimaan (täällä on uusi systeemi) ja sain Jonkkaan skypellä yhteyden. Purkasin ensin tavarani ja juttelin sitten Jonkan kanssa. Nukkumaan ehdin puolen yön maissa. Oli ihanaa päästä sänkyyn nukkumaan kahden lentokoneessa tai –kentällä nukutun yön jälkeen! Päätin nukkua kunnolla, enkä laittanut edes herätystä aamuksi.
Tänään sai nyt sitten vähän käsitystä australialaisesta talvesta. Päivä oli sateinen, tuulinen ja viileä (päivällä ehkä 15 astetta). Eli vähän sama kuin viileä sadepäivä Suomessa kesällä… Joku taisi sanoa, että täällä on satanut jo aika monta viikkoa lähes putkeen. Toivottavasti ilma kohta jo kaunistuisi taas ja alkaisi kevät. Taisin olla sopivasti juuri sen pahimman kuukauden Suomen kesässä :) (joka kyllä oli osittain sateinen, mutta osittain myös kaunis).
