Wave Rock ja uusia kavereita

Lauantai 18.8.2007

Jouduin heräämään tänään jo vähän ennen kuutta. Nukuin siis vain jotain 5 tuntia. Väsytti kamalasti, mutta pakko oli vääntäytyä ylös, koska heti aamusta oli lähtö Wave Rock retkelle. Tein aamutoimet ja lähdin kävelemään yliopistolle seitsemän jälkeen. Sieltä oli lähtö n. 7.40. Käytiin vielä hakemassa jotain porukkaa Murdochin yliopistolta ja sitten suuntasimme länteen. Reissu oli CISWA:n (Council for International Students of Western Australia) järjestämä ja siellä oli bussilastillinen porukkaa Perthin yliopistoista. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin, sen puolesta reissu oli tosi hyvä. Vietin aikaani lähinnä viiden saksalaisen/hollantilaisen (Anna, Anke, Isabella, Kathy ja oisko ollu Desiree, en oo ihan varma nimistä) tytön kanssa. He olivat oikein mukavan tuntuisia. Yksi on täällä au pairina. Muut opiskelevat Curtinissa (vaihtareita), kauppatieteitä, terveystieteitä... Anna asuu KV:ssä, samassa huoneessa, jossa kanadalainen Karen viime lukukaudella asui! Pari asuu Ericassa ja yksi kampuksen ulkopuolella. Tavataan varmaan toistekin…
Retkellä ajettiin ensin pari tuntia, sitten oli tauko, taas tunti ja sitten pidettiin pitempi lounastauko. Istuskeltiin nurmikolla ja syötiin eväitä. Ilma oli tänään kaunis ja aurinkoinen ja melko lämminkin. Lounaan jälkeen ajettiin vielä reilu tunti, ennen kuin oltiin perillä. Bussissa katseltiin maisemia (perinteistä australialaista maalaismaisemaa), juteltiin ja nukuinkin hetken. Paikka oli Perthistä melko suoraan länteen noin 350 km. Paikan päällä näimme ensin Hippo’s yawn nimisen luolan, joka todella oli virtahevon aukinaisen suun näköinen. Se oli melko iso. Siitä kävelimme noin 1,5 kilometrin polun varsinaiselle Wave rockille. Matkalla ihailimme luontoa, kävelimme kallion päällä jne. Varsinainen Wave Rock oli ihan upea ilmestys. Se oli sellainen ehkä parikymmentä metriä korkea ja ehkä reilu sata metriä pitkä kallionlaita, joka oli tosiaan ihan aallon muotoinen (sillä lailla keskeltä kovera). Siellä sitten vaeltelimme edestakaisin ja ylös ja alas ja otimme valokuvia. Olimme koko paikassa puolisentoista tuntia. Sitten hyppäsimme taas bussiin ja ajoimme pienen hetken seuraavaan paikkaan. Sieltä löytyi Mulca’s cave, luola, jossa oli muinaisia aboriginaalien kalliomaalauksia. Maalaukset olivat lähinnä käden jälkiä ja luola ei ollut kovin suuri, mutta ihan näkemisen arvoinen kuitenkin. Hetken siellä vietettyämme alkoi kotimatka. Istuimme taas bussissa nelisen tuntia, pidimme välissä pari taukoa. Nukuin varmaan suurimman osan matkasta. Reissu oli ihan hieno ja paikat näkemisen arvoisia. Matka sinne oli tosin aika pitkä ja suurin osa päivästä kuluikin bussissa. Mutta kaipa se oli sen arvoista. Täällä välimatkat vaan ovat pitkiä… Olimme takaisin yliopistolla kahdeksan maissa. Kävin vielä tytöistä kolmen kanssa Nando’sissa syömässä ja tulin sitten kotiin. Loppuilta meni kotona koneella. Nukkumaan meno oli loistavaa pitkän päivän jälkeen.