Great Ocean Road 1

Perjantai 31.8.2007

Perjantaina aloitimme pienen kahden päivän road trippimme. Olimme sopineet auton vuokrauksen edellisenä aamuna valmiiksi. Heräsimme ajoissa, heitimme vaatteet päälle yms., pakkasimme roippeemme ja kävimme aamupalalla. Jo yhdeksältä olimme alakerrassa, jossa tapasimme meille auton tuoneen miehen. Tarkastimme auton, allekirjoittelimme muutaman paperin ja hoidimme muut viralliset jutut. Ja mies neuvoi miten pääsemme kaupungista ulos, mihin palautamme auton jne. Automme oli sellainen pieni vaalea kolmiovinen manuaalivaihteinen Huyndai. Maksoimme siitä 50 dollaria päivältä (sis. vakuutuksen) ja tietty kuluttamamme bensan. Maria aloitti ajamisen, koska on ajanut Australiassa ennenkin. Isosta kaupungista ulos pääseminen oli ohjeista huolimatta melko haastavaa…ja vielä kun on vasemmanpuoleinen liikenne ja outo auto… Menimme kerran väärään suuntaan, mutta saimme virheen korjattua melko hyvin. Motarille päästyämme ei sitten ollut enää ongelmia. Helppohan suoralla tiellä on ajaa…
Tarkoitus oli siis ajaa kuuluisalle Great Ocean Roadille (tie Victorian etelärannikolla) ja sitä pitkin sen toiseen päähän, yhteensä noin 350 kilometrin päähän, käydä katselemassa kaikkia hienoja juttuja matkalla, yöpyä toisessa päässä ja ajaa seuraavana päivänä takaisin ja katsella lisää juttuja. Ajoimme ensin motoria pitkin Geelongin kaupunkiin, joka on noin 75 km:n päässä. Ajoimme vaan sen läpi ja jatkoimme n. 25 km Torquayn pikkukaupunkiin, josta Great Ocean Road varsinaisesti alkaa. Kävimme siellä tankkaamassa ja ostamassa pikkuisen evästä. Vaihdoimme myös kuskia, eli minä ajoin siitä eteenpäin! Ensimmäistä kertaa tässä maassa… Olihan se vähän outoa. Mutta ei niin vaikeaa kuin olin kuvitellut. Vasemmalla puolella ajaminen sujui ihan kohtalaisesti. Vaikeinta oli varmaan auton hallitseminen, kun kaikki jutut olivat eri puolella kuin Suomessa. Vaihdekeppiä piti käyttää vasemmalla kädellä, vilkku oli ratin oikealla puolella ja pyyhkijät vasemmalla! Tuli varmaan sata kertaa laitettua pyyhkijät päälle, kun yritti näyttää vilkkua…
Torquaysta ajoimme pienen Anglesean kaupungin läpi Aireys Inletiin, jossa kävimme näköalapaikalla ja katsomassa majakkaa. Maisema oli hieno; jyrkkiä rantakallioita, hienohiekkaisia rantoja, sininen meri… Seuraavaksi matka jatkui Lorneen (n. 35 km Torquaysta), jossa kävimme ensin Teddy’s lookoutilla. Sinne päästäksemme piti ajaa tosi jyrkkää mäkeä ylös. Auto jaksoi sen juuri ja juuri kavuta ykkösvaihteella… Näkymä sieltä oli taas hieno. Sieltä näki hienosti tien ja miten se kiemurtelee ihan rannassa. Näköalapaikan jälkeen ajoimme melko lähellä olevalle vesiputoukselle (Erskine Falls). Kävelimme parkkipaikalta aika tosi monta porrasta alas paikalle, josta putouksen näki. Se oli ihan hieno putous rehevän sademetsän keskellä. Lornesta matka jatkui Apollo Bayhin (n. 45 km), jossa oli tarkoitus mennä taas katsomaan yksi lookout. Emme kuitenkaan menneet parkkipaikkaa pidemmälle, koska alkoi sataa. Näimme maisemaa kuitenkin jonkun verran tieltäkin. Tämä taisi olla ainoa kerta kun sade pahasti yllätti. Päivä oli hyvin vaihteleva; välillä paistoi, välillä vähän satoi, suurimmaksi osaksi oli pilvistä. Tuuli oli kauhean kova! Mulla oli onneksi riittävästi vaatetta, niin ei päässyt kylmä tulemaan. Sateen suhteen olimme onnekkaita tuota yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Pieni sade yllätti aina vain silloin, kun istuttiin autossa.
Pysähdyimme Apollo Bayssa ja kävimme siellä syömässä kivassa pienessä ravintolassa. Kävimme myös kaupassa ostamassa illaksi ja aamuksi ruokaa. Kuskiakin vaihdoimme. Tie Torquaysta Apollo Bayhin oli tosi upea. Tie kulki aivan rannassa ja maisemat olivat mahtavat. Tie oli myös hyvin vaihteleva ajaa; se oli tosi mutkainen ja mäkinen. Paljon yli 50 km/h ei voinut ajaa. Mutkista oli kyllä tosi hyvät varoitusmerkit, joten ne pystyi melko hyvin ennakoimaan. Apollo Baysta jatkoimme matkaa Cape Otwayta kohti. Tie kulki nyt hetken keskellä sankkoja metsiä. Poikkesimme siellä tieltä parinkymmenen kilometrin verran ja kävimme katsomassa Cape Otwayn majakan. Lonely Planetista saimme käsityksen, että majakassa käyminen maksaa reilut 10 dollaria. Ajattelimme käydä katsomassa paikkaa ulkopäin vaan, jottei tarvitsisi maksaa. Paikan päällä sitten selvisi, että koko alueelle ei pääse maksamatta. Pulitimme sitten sen 11,50, koska olimme sinne asti jo ajaneet. Alueelle oli majakka ja muutama muu rakennus. Ne muut eivät olleet mitään kummoisia. Majakka kuitenkin oli ihan hieno ja ylhäältä oli hienot näköalat. Kävimme katsomassa paikan aika nopeasti, koska se sulkeutui 25 minuutin kuluttua saapumisestamme.
Seuraavaksi ajoimme suoraan Great Ocean Roadin ehkä kuuluisimmalle paikalle, eli Twelve Apostles-muodostumalle, jonne oli vielä matkaa joku 60 km. Halusimme ennättää sinne katsomaan auringonlaskun. Tie sinne kulki enimmäkseen hieman sisämaassa metsän keskellä, tosin ajoittain se poikkesi ihan rantaan. Ehdimme ajoissa. Ilma oli kuitenkin sen verran pilvinen, ettemme auringonlaskua nähneet. Paikka oli kuitenkin joka tapauksessa melko vaikuttava ja päätimme tulla seuraavana päivänä ihailemaan sitä uudestaan päivänvalossa. Sieltä lähtiessämme oli jo pimeää, joten ajoimme vaan määränpäähämme Warrnambooliin (vaihdoimme vielä kerran kuskia eli minä ajoin). Sinne oli matkaa vielä joku 70 km (?). Pimeällä ajaessa piti olla tarkkana, että huomasi käännökset jne. Saavuimme määränpäähämme joskus seitsemän-kahdeksan maissa. Menimme Lonely Planetista katsomaamme hostelliin ja otimme huoneen sieltä. Hostelli oli ihan hyvä ja siisti. Huoneessamme ei sattunut olemaan ketään muita kuin me. Siellä oli ihan lämmin, kun oli hyvä peitto ja lämmitin päällä. Hostellissa oli ihan hyvät yleiset tilat ja tosi iso tv. Majoittauduttuamme teimme syötävää ja katsoimme sitten leffan Actually Love (tai minä ja muutama muu katsoimme, Maria teki muuta, koska oli nähnyt sen jo monta kertaa). Se oli sellainen romanttinen komedia, jossa oli mm. Hugh Grant. Leffan jälkeen menimme nukkumaan.