Great Ocean Road 2

Lauantai 1.9.2007

Heräsimme aamulla ajoissa, muistaakseni jo seitsemän maissa ja jo kahdeksalta lähdimme liikkeelle. Maria aloitti ajamisen. Kävimme Warrnamboolissa katsomassa yhden lookoutin (Thunder Point), joka oli ihan jees muttei mitenkään kovin erikoinen. Sitten ajoimme hiljakseen kaupungin läpi ja katselimme samalla maisemia. Vähän kaupungin ulkopuolella huomasimme juustotehtaan ja kävimme sen yhteydessä olevassa myymälässä maistelemassa juustoja (hyviä!). Maria ostikin yhden palan. Tankkasimme myös ja ostimme taas vähän naposteltavaa. Siitä matka jatkui Port Campbell National Parkiin (joku 60 km?), josta alkoivat Great Ocean Roadin päänähtävyydet. Ensin oli Bay of Islands, sellainen hieno näköalapaikka. Siellä kuten muissakin oli hienoja jyrkkiä rantakallioita ja muita kivimuodostumia, välissä hiekkarantoja, sininen meri, isot aallot jne. Siitä vain kivenheiton päässä oli London Bridge. Se oli sellainen sillan muotoinen kalliomuodostelma. Kaikki nuo muodostelmathan ovat syntyneet aikojen kuluessa eroosion (meri) seurauksena. Jyrkkiin rantakallioihin on ensin muodostunut ikään kuin ”lahtia” pehmeämpien kivilajien kuluessa ja kovemmat ovat jääneet niemiksi. Sitten tämmöisen niemen keskiosa on kulunut ja lopulta on muodostunut aukko, jolloin se näyttää sillalta. Sitten edelleen kulumisen seurauksena silta sortuu, jolloin jäljelle jää vain pylväs (apostoli). Pylväätkin sortuvat ja kuluvat joskus pois. Eroosiovauhti on n. 2 cm vuodessa. London Bridge oli siis sellainen siltamainen muodostuma. Se oli jokin aika sitten sellainen kaksoissilta, mutta toinen silta romahti. Se oli kuitenkin ihan hieno. Kävimme muutamalla paikalla sitä ja muuta maisemaa katsomassa. London Bridgeltä ajettiin jonkin matkaa eteenpäin ja saavuttiin niille eilisille apostoleille. Ne olivat siis sellaisia pylväsjutskia. Niitä on alun perin ollut 12 ja siitä nimikin (Twelve Apostles) johtuu. Nykyään niitä on alle 10 (en muista tarkkaa määrää), koska osa on sortunut. Ihan hieno paikka se joka tapauksessa oli. Kävimme taas muutamalla look outilla niitä katselemassa. Ihan sen paikan lähellä oli seuraava, Gibson steps. Paikassa on alun perin ollut hieman portaan näköiset kalliomuodostumat ja niitä on sittemmin paranneltu (rakennettu oikeat portaat). Ja portaita pitkin pääsee alas rantaan. Oli tosi kiva katsella maisemaa myös alhaalta rannalta. Ilma oli lauantaina pilvinen ja vähän viileä, mutta onneksi ei satanut.
Kaikkien näiden jälkeen vaihdettiin kuskia (minä ajoin siis) ja ajettiin vähän pidemmän aikaa. Lavers Hillissä kävimme yhdessä infokahvilassa kysymässä alueelta löytyvistä kävelyreiteistä. Paikalla ollut mies neuvoi meille muutaman kivan reitin. Poikkesimme siis reitiltämme hieman ja lähdimme ajamaan pienempää tietä hieman sisämaahan päin. Sieltä toivoimme löytävämme hienoja kävelymaastoja. Varsinaisesta Great Ocean Roadistakaan emme missaisi mitään hienoa, koska ohittamamme pätkä oli vaan metsässä kulkevaa tietä, jossa ajoimme jo edellisenä päivänä, eikä siellä ollut mitään liian erikoista. Tämä ”ylimääräinen” kierroksemme oli varmaan jotain 50 km. (Saman verran olisi ollut toistakin kautta.) Ajoimme ensin Triplet Fallsille. Kävelimme siellä sellaisen parin kilometrin lenkin. Reitti kulki rehevässä sademetsässä ja näimme myös valtavia puita. Vesiputous tietysti oli lenkin kohokohta. Se oli hieno. Nimensä mukaisesti se koostui kolmesta putouksesta, jotka yhtyivät alhaalla. Seuraavaksi ajoimme Beauchamp Fallsille. Sielläkin kävelimme muutaman kilometrin lenkin vesiputoukselle ja takaisin. Sielläkin maasto oli rehevää ja vesiputous hieno. Maasto oli mäkistä; mennessä oli hirveästi alamäkeä, tullessa ylämäkeä. Lähistöllä olisi ollut vielä kolmas vesiputous tai vastaavaa, mutta meillä alkoi olla niin nälkä, että päätimme jatkaa matkaa. Viimeiset 20 kilometriä ennen varsinaiselle Ocean Roadille takaisin pääsyä piti ajaa aika hurjaa tietä pitkin. Se oli hiekkatie ja tosi mäkinen ja mutkainen. Keskinopeus oli sillä pätkällä varmaan alle 40 km/h! Ja pieni automme likaantui vähän…siitä ei onneksi veloiteta ekstraa.
Takaisin isommalle tielle päästyämme meillä oli vielä kymmenisen kilometriä Apollo Bayhin. Siellä saimme sitten vihdoin ruokaa (söin pizzaa) ja tankkasimme myös. Sen jälkeen lähinnä ajeltiin. Vaihdoimme kuskia ja Maria ajoi tällä kertaa hienon maisemapätkän Apollo Baysta Torquayhin. Ajoimme ja ihailimme maisemia. Emme tainneet juurikaan enää pysähdellä. Sen hienon pätkän jälkeen alkoi hämärtää. Oli ihan hyvä, että ehdimme ajaa sen valoisan aikaan, sekä maisemien että mutkaisen tien takia. Geelongissa tankkasimme vielä kerran ja vaihdoimme kuskia. Minä ajoin sitten pimeällä Melbourneen. Motarilla oli ihan hyvä ajaa. Ajoimme kerran väärään paikkaan vähän ennen keskustaa, mutta saimme sen hyvin oikaistua. Keskustassa ja siellä parkkipaikalle, mihin meidän piti auto jättää, osasimme yllättävän hyvin. Olimme monessa kohtaa vähän pihalla ja piti muutaman kerran arpoa mihin mennään, mutta kertaakaan emme ajaneet harhaan! Tiedä sitten oliko se taitoa vai tuuria… :). Autolle paikan löydettyämme kävelimme hostellille. Veimme kamat huoneeseen ja kävimme suihkussa. Sitten käväisimme kaupassa hakemassa vähän ruokaa. Ilta meni hostellilla syödessä, netissä jne. Menimme melko ajoissa nukkumaan, väsytti.