Heräsin aamulla tosi aikaisin, 6.30. Sitten nopeat aamutoimet, pakkaus, aamupala ja ulos 7.30. Ulkona oli pilvistä ja viileää. Myöhemmin alkoi vielä sataa (välillä räntää). Paikalle tuli hiljalleen muitakin ihmisiä ja lopulta bussi. Hyppäsimme tavaroinemme bussiin ja matka saattoi alkaa! Meitä oli iso ryhmä, 34 ihmistä, ja lisäksi kuski Scott ja opas Te, jotka olivat tosi mukavia. Mukana oli nuoria (ikähaarukka n.18-30) ihmisiä ympäri maailmaa, kaikista muista maanosista paitsi Afrikasta. Monet olivat vain matkustamassa. Aika monet olivat vaihdossa Australiassa. Porukka oli tosi mukavan tuntuista. Viereeni tuli istumaan ruotsalainen Lars, joka on nyt vaihdossa Melbournessa. Takanani istui Jamie, josta tuli matkan aikana hyvä kaveri. Jamie on syntynyt Kanadassa kiinalaisille vanhemmille, elänyt lapsuutensa HongKongissa ja asuu ja opiskelee nykyään Lontoossa. Hän on juuri valmistunut (bachelor) oikiksesta, matkustelee nyt vuoden (Usassa, Uudessa-Seelannissa, Australiassa, Kaakkois-Aasiassa, Kiinassa, Etelä-Afrikassa) ja menee sitten jatkamaan opintoja (maisterin tutkintoa). Jamie on tosi mukava pieni aasialaistyttö.
No, ajoimme ensin ulos Christchurchistä. Scott ja Te kertoilivat kaikenlaista yleistä reissusta, esittelimme kaikki itsemme ym. Aloimme jutella ja tutustua. Ja sitten Scott soitti meille meidän laulun. Kyseinen biisi oli Uusi-Seelantilaisen bändin The Exponents biisi Why does love do this to me ja oli kuulemma Uuden-Seelannin rugby-joukkueen virallinen(?) kisabiisi (rugbyn mm-kisat olivat juuri menossa). Jatkossa kuulimme laulun joka ikinen päivä. Scott soitti sen aina aamulla ensimmäiseksi. Se oli ihan kiva biisi ja parin päivän jälkeen monet jo lauloivat mukana. Siitä tuli reissumme virallinen tunnari ja nyt myöhemmin, jos kuulen sen, muistan heti mahtavan reissumme, ihanat ihmiset jne.
Ajoimme ensin pari tuntia länteen päin läpi Canterbury Plainsin, joka oli sellaista tasaista peltomaisemaa. Se on ennen kuulemma ollut metsää. Lampaita näkyi paljon, vaikka monet ovat kuulemma tätä nykyä siirtyneet lampaista lehmiin (’maitolehmiin’). Teimme pienen pysähdyksen (kahvitauko) pienessä (n. 2000 as.) Geraldinen kaupungissa, jossa vaeltelin vähän ympäriinsä. Ilma oli edelleen sateinen. Sitten jatkoimme matkaa (n. 1,5 h). Nyt maisema muuttui; saavutimme vuoriston (Southern Alps), joka halkoo Eteläsaarta. Näimme paljon vuoria, osa lumihuippuisia, ja välillä vuoristojärviä. Pysähdyimme kirkasvetisen Lake Tekapon rannalla, jossa ottelimme kuvia, näimme pienen kivikirkon (Church of the Good Shepard) ym. Oli vähän sumuista, mutta maisema oli silti upea; vuoret, järvi… Pysähdyimme jälleen ihan vieressä olevassa pienessä kylässä syömään lounasta. Otin kahvilassa paninin ja kävin kaupassa ostamassa vähän evästä matkalle. Tauon jälkeen ajoimme 0,5-1 h seuraavaan paikkaan, joka oli Lake Pukaki. Pidimme siellä taas pienen kuvaustauon. Pukakin vesi oli jännän turkoosia, joka johtuu pienistä maahiukkasista. Vedessä on niin paljon tomua, ettei se kaikki liukene, siksi järvi näyttää samean turkoosilta. Järven vesi tulee jäätiköiden sulamisvesistä. Sulamisvedet tuovat mukanaan maaperää vuorilta (jäätikkö kuluttaa).
Tämän järven jälkeen ajoimme taas tunnin pari. Vuori- ja järvimaisema oli edelleen upeaa katseltavaa, Kasvillisuus oli matalaa, pensasmaista. Paljon pieniä jokia valui alas vuorilta. Kaikissa joissa ei ollut paljoa vettä, ne olivat nyt aika pieniä. Myöhemmin keväällä joet täyttyvät, kun vuorilla oleva lumi/jää alkaa sulaa enemmän. Maisema olisi ollut vielä hienompi, jos ilma olisi ollut kirkas. Tällä pätkällä alkoi vielä kaiken huipuksi sataa lunta! Ajon jälkeen saavuimme Mount Cookille, joka on Uuden-Seelannin korkein vuori (reilu
Päivän ajojen aikana piti valita mitä haluaa tehdä keskiviikkona Queenstownissa. Se oli vaikeaa, koska vaihtoehtoja oli niin paljon; benjihyppyä, laskuvarjohyppyä, pikaveneellä ajoa, kävelyä, ratsastusta, canyon swingiä, Lord of the Ring touria jne. jne. Päätin sitten lähteä ratsastamaan.
Mt Cookilta ajoimme tunnin verran edelleen hienoissa maisemissa yöpaikkaamme Lake Ohaun rannalle. Olimme siellä viiden maissa. Lodge (mitenköhän kääntyy suomeksi?), jossa yövyimme, oli odotuksiini nähden aika hieno. Se oli lähes kuin hotelli. Meillä oli siistit 2 hengen huoneet (olin Jamien kanssa), joissa oli kunnon sängyt, oma kylppäri jne. Muutenkin paikka oli kiva, sieltä löytyi ravintola, baari, takka, tv, pari pientä poreallasta ja vastaavaa. Kävimme heittämässä tavarat huoneeseen ja lähdimme heti käymään ulkona, meitä oli ainakin minä, Jamie, Sydneyssä vaihdossa olevat amerikkalaistytöt Jess, Sara, Merri ja Dana ja muutamia muita. Kävelimme järven rantaan ja otimme vähän kuvia jne. Maisema oli kiva; kirkas vuoristojärvi ja vuoret… Takaisin tultuamme kävimme pistämässä uikkarit päälle ja menimme pihan porealtaaseen lojumaan varmaan tunniksi. Oli oikein mukavaa. Pulikoimisen jälkeen piti ottaa nopea suihku, heittää vaatteet niskaan ja mennä illalliselle. Illallinen oli talon valmistama ja tosi hyvää; salaattia, lämpimiä vihanneksia ja perunoita, lasagnea, tosi hyvää leipää, jälkkäriksi brownie. Ilta meni takan ääressä istuskellessa ja jutellessa ihmisten kanssa. Ketähän kivoja ihmisiä en olisi vielä maininnut… Aussitytöt Lisa ja Erin, matkustelemassa oleva brittipoika Mark, Australiassa vaihdossa olevat kanadalainen Nicole ja englantilainen Chris, ruotsalainen reissussa jo 2 vuotta ollut Mikael… Illalla kirkastui sen verran, että näimme Mt Cookin huipun. Yhdeksän maissa menimme Jamien kanssa huoneeseen, pakkailimme jne. ja painuimme nukkumaan. Yöllä oli vähän viileä, koska huoneessa ei ollut lämmitintä ja nukuin ikkunan vieressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti