Maanantai 26.2.2007
Kello soi aamulla kahdeksan maissa. Väsytti taas vietävästi. Heräsin kuitenkin viimeistään kunnolla, kun nousin sängystä ylös ja meinasin tallata parisenttisen torakan päälle! Pelästyin kamalasti. Se oli ällö. Liiskasin sen kengällä kuten hämähäkin aiemmin ja se päätyi ruumiina vessanpönttöön. Vähän ennen kymmentä lähdin koululle ja ensimmäiselle luennolle (cereal food science). Tapasin uudestaan tytöt, joihin tutustuin torstaina. Yhden nimi on Deshanie ja yhden Felicity, muita en muista. Luento oli ihan jees. Salissa tosin oli kuuma, koska ilmastointi ei pelannut. Luennoitsija oli ok. Tosi hän oli intialainen ja puhui tietysti englantia intialaisella aksentilla, jota on vähän vaikeampi ymmärtää. Mutta kun siihen tottui, sai siitä kuitenkin suht hyvin selvää. Ihan hyvin ymmärsin, mitä luennolla sanottiin, en tietenkään ihan kaikkea, mutta pääpiirteissään kuitenkin. Joitain muistiinpanoissa olevia sanoja pitää varmaan kääntää sanakirjan avulla. Tämä kyseinen luennoitsija ei anna luentokalvoistaan kopioita, vaan kaikki on kirjoitettava käsin. Se oli vähän rasittavaa. Muistiinpanoista tuli sellainen mukava englanti-suomi-sekasotku, koska kalvoilla olevat jutut oli helpompi kirjoittaa englanniksi niin kuin ne kalvolla olivat, mutta sitten puheesta poimitut jutut oli nopeampi laittaa suomeksi. Käsittelimme tänään vehnää (sen rakennetta, ominaisuuksia, luokitusta, jauhatusta, jauhon ominaisuuksia jne.).
Tänään oli aamulla jo pilvistä ja kouluun kävellessä sain pari vesitippaa päälleni. Luennon aikana ylitsemme liikkui kunnon sade- ja ukkoskuuro. Satoi rankasti ja jyrisi. Emme nähneet sitä, mutta kuulimme kyllä. Luennon jälkeen ilma oli jo kirkastunut ja aurinko pilkisteli pilvien lomasta. Sade ei kyllä viilentänyt ilmaa juurikaan, edelleen on tosi lämmin. Luennon jälkeen tulin kotiin, laitoin ruokaa, söin, tiskasin ja kävin vielä nopeasti kaupassa. Sitten pitikin jo lähteä jumppaan. Kävin keskustassa pumpissa ja rpm:ssä. Pumpissa tehtiin 3 ekaa biisiä uutta ohjelmaa. Ilta meni kotosalla koneen ääressä.
Ihan hyvin on mennyt kielen kanssa. Kyllä mun englannilla on pärjänny. Mutta kyllä siinä parantamisen varaakin on, aina ei oikein osaa sanoa mitä haluaisi ja joskus huomaa että sanoo jotain ihan puuta heinää (väärin). Ja jos on porukassa, jossa on vain ausseja, kanadalaisia tai muita, jotka puhuvat äidinkielenään englantia (kuten usein olen), en aina kaikkea ymmärrä, enkä aina pysy muiden perässä (esim. vitsit hyvä esimerkki, niitä ei aina tajua). Mutta eipä se mitään, totutellaan... Vaihtareiden kanssa (jotka eivät niin hyvin englatia puhu) on helpompi jutella.
Ei vielä hirveästi ole koti-ikävä. Täällä on ollut niin paljon tekemistä ja muuta ajateltavaa, että ei ehdi ikävöidä. Ja tämä tosiaan on mukava paikka. Ja täällä on kivoja ihmisiä. Joskus on hetkiä ettei ehdi ajatella Suomen juttuja, mutta sitten aina välillä tulee toki sellaisia hetkiä että olisi kiva olla Suomessa, tehdä niitä juttuja mitä siellä, olla suomalaisten kanssa jne. Kyllä sitä välillä kaipaa kaikkea mitä täällä ei ole. Erityisesti Jonkka-ikävä vaivaa välillä.
Hirveästi en ole ehtinyt telkkaria katsomaan, ehkä tulevaisuudessa enemmän. Pitäisi selvitellä mitä kanavia täällä on ja etsiä netistä niiden ohjelmatarjonta. Tiedän kuitenkin, että täällä tulee ainakin Täydelliset naiset, Grayn anatomia, Pako, Lost, CSI... Eli samoja kun Suomessa. Nämä vaan on niissä jonkun verran meitä edellä. Ehkä jossain vaiheessa tulee katseltua.
Oon mie kai melko ruskea. Saman värinen kun Suomessa kesäisin.
Tapasin tänään illalla Brianin. Hän on siis Singaporesta, toisen vuoden opiskelija, opiskelee jotain kaupallista alaa muistaakseni. Ihan mukavalta vaikutti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti