Vastoinkäymisiä…ja hyviäkin hetkiä

Perjantai-lauantai 2.-3.2.2007

Aamupäivä meni lähtöä valmistellessa. Piti käydä postissa lähettämässä paketti Australiaan. Mulla nimittäin on vähän liikaa matkatavaraa, viimeksi mitatessa kolmisenkymmentä kiloa (jo Suomesta lähtiessä oli 26, ja vähän on matkan aikana tullut lisää). Ja koneissahan saa yleensä viedä 20 kiloa. Tähän asti ylipaino ei ole haitannut, koska olen matkustanut Tiinan ja/tai Ellun kanssa ja heillä on ollut alipainoa, joka on kompensoinut mun ylipainon. Nyt kun matkustan yksin, en voi kuljettaa niin paljoa tavaraa. Lähetin seitsemän kilon paketin siis Australiaan. Laitoin sen meriteitse, kuukausi siinä kestää (pistin ”talvi”vaatteita), maksoi noin 1500 bahtia eli kolmisenkymmentä euroa. Lentäen se olisi perillä viikossa, mutta olisi maksanut lähes tuplasti enemmän, joten päätin vähän säästää siinä, maksoi muutenkin jo tarpeeksi. Lisäksi pakkasin vähän enemmän tavaraa käsimatkatavaralaukkuun, jolloin sain varsinaista laukkua vielä vähän kevyemmäksi. Joskus puolen päivän maissa kun tavarat olivat suunnilleen kasassa, menin Ellun ja Petrin ja Ellun porukoiden kanssa hotellin allasravintolaan banaanipannarille. Sitten Ellu ja Petri jo melkein lähtivätkin. Heitä tultiin hakemaan yhden maissa satamaan ja siitä matka siis jatkuu Phi Phille. Minä kävin huoneessa laittamassa loput tavarat kuntoon ja kävin sitten vielä SubWayssa syömässä kunnon patongin, ettei kentällä heti tulisi nälkä.

Sitten menin hotellin pihalle odottamaan minibussia lentokentälle. Sen piti tulla hakemaan 14.50-15 välisenä aikana. Odottelin ja odottelin…15.15 hermostuin ja soitin paikkaan, mistä olin kyydin varannut. Siinä oli tapahtunut jokin erehdys, sitä ei tullutkaan tai sitten se oli jo mennyt, en ole ihan varma. Jotain se siellä selitti että joku taksi tulee, että odota siellä. Odotin 5-10 minuuttia lisää ja sitten joku mies tuli selostamaan tästä erehdyksestä ja että pääsisin taksilla ja joutuisin ehkä maksamaan vähän lisää. Vaadin, että minut pitää viedä lentokentälle heti, enkä maksaisi yhtään lisää, koska olin kyydistä jo maksanut! Vähän ajan päästä joku taksi tuli ja sanoi vievänsä minut kentälle ja ilmeisesti ymmärsi, etten halunnut enempää maksaa. Kello oli tässä vaiheessa jo 15.30. Pääsin siis kentälle ja ihan ajoissa jopa, koska olin onneksi varannut reilusti aikaa. Eikä kuski onneksi vaatinut lisää rahaa. Olin kentällä joskus 16.15. Lennon piti lähteä 18.20, joten aikaa piti olla ihan sopivasti. Kentälle sisään mennessä piti jostain syystä heti mennä kaikkien tavaroiden kanssa läpivalaisun läpi. No eipä siinä mitään, hyvin sujui. Pääsin lähtöselvitykseen lähes heti. Siinä selvisi, että lento, jolla minun piti lentää, on peruttu! Onneksi edellinen vastaava lento oli juuri lähdössä, ja sain paikan siihen, ja ehdinkin juuri ja juuri. Lähtöselvitys sujui pikavauhtia, juoksin passintarkastuksen ja läpivalaisun läpi ja suoraan koneeseen. Kone lähti ehkä 16.50, sen piti alun perin lähteä 16.20, oli onneksi vähän myöhässä. En tiedä mitä olisi käynyt jos en olisi siihen päässyt, en tiedä monelta seuraava olisi lähtenyt ja olisiko siihen päässyt. Jos olisin mennyt myöhemmällä, Australian lennolle olisi voinut tulla kiire. Mutta onneksi siis pääsin koneeseen ja olin onnellisesti matkalla kohti Bangkokkia. Matkatavaratkin sai sujuvasti läpi. Laukku taisi painaa 21 kiloa. Nokairilla tosin saa viedä vain 15 kiloa. Sen takia olin varannut lipun plus-luokkaan, jossa saa viedä 30 kiloa. Nyt en kuitenkaan plus-luokkaan päässyt, mutta onneksi kukaan ei valittanut tavaroista mitään. Olin kuitenkin maksanut sen hieman kalliimman lipun…Mitään sen kummempaa säätämistä lipun kanssa ei tarvittu, menin vaan eri lennolle (kiirekin saattoi tosin vaikuttaa?).

Olin Bangkokissa siis jo kuuden maissa. Pääsin koneesta sujuvasti ulos ja sain matkatavarat nopeasti (laukkukin oli onneksi ehtinyt koneeseen). Bangkokin kenttä on onneksi tosi selkeä ja löysin seuraavan lennon lähtöpaikan helposti. Pääsin pienen odottelun jälkeen check-iniin. Nyt laukku painoi 23 kiloa? Mutta se meni ihan hyvin läpi. Lähtöselvitys oli siis auki jo viitisen tuntia ennen koneen lähtöä! Lento Perthiin lähti nimittäin vasta 23.40 (oli muuttunut, alkuperäinen oli 23.55). Jouduin maksamaan 700 bahtia lentokenttäveroa. Luulin, että lippuni sisältää sen, mutta eipä vaan sisältänytkään. Menin siitä sitten passintarkastuksen läpi ja sen jälkeen vaeltelin kentällä, kävin syömässä jätskin ja yritin tappaa aikaa. Yhdessä vaiheessa meinasin, että voisin lukea vähän. Siinä vaiheessa paljastui taas pieni ongelma. Eilen ostamani käsimatkatavaralaukun numeroyhdistelmälukko oli mennyt rikki ja en saanut laukkua auki! En, vaikka miten yritin. Se on varmaan pakko rikkoa. Kun ostin laukkua ja myyjä näytti miten lukko toimii, se ei parissa laukussa toiminut ja vasta kolmannessa toimi, ja sen otin. Tänään aamulla se vielä toimi, mutta nyt ei. Ei olisi pitänyt laittaa sitä lukkoon ollenkaan, eihän sen lukossa välttämättä tarvitse olla, koska se kulkee mukanani koko ajan. Valitettavasti kuitenkin pistin ja lukossa se nyt taitaa pysyä, kunnes sen rikkoo. Tulin joku aika sitten läpivalaisun läpi. Siellä huomasivat, että laukussani on pienet ompelusakset (unohdin ne sinne, eivät saisi olla käsimatkatavaroissa). Sanoin, että voin ottaa ne pois, jos joku auttaa rikkomaan lukon, että saan laukun auki. Mutta se taisi olla liikaa vaadittu, antoivat minun mennä siitä läpi noin vaan…En siis saanut apua ongelmaan. Täällä en ole viitsinyt keltään pyytää apua, ei täällä varmasti kenelläkään ole työkalupakkia mukana. Pitää siis ilmeisesti matkustaa perille asti ja yrittää ratkaista ongelma Australiassa. Lukon voi hyvin rikkoa, en minä sitä tarvitse, laukkua voi hyvin käyttää ilman lukkoa. Istun nyt siis odottelemassa koneen lähtöä, tunnin päästä pitäisi lähteä jos hyvin käy. Toivottavasti olen oikeassa paikassa ja toivottavasti kone tulee ajallaan jne. En jaksaisi enää ongelmia…

Jouduin odottelemaan melko kauan, kone oli puolisentoista tuntia myöhässä, en tiedä miksi, kuulutuksista ei oikein saanut selvää. Kone seisoi kyllä pitkään ihan vieressä, sinne ei vaan päästetty ketään sisään. Lopulta yhden jälkeen pääsimme lähtemään. Ja loppumatka sujuikin sitten ihan hyvin. Koneessa tarjottiin pari ruokaa, ihan hyviä olivat. Muun ajan nukuin. Palvelu oli Thai Airwaysillä ihan hyvää ja kaikki sujui muutenkin mutkattomasti. Loppulennosta piti täytellä valmiiksi yksi lappunen tullia varten, jossa kysyttiin perustietojen lisäksi maassaolosta ja tavaroista mitä on mukana. Pariin kohtaan jouduin vastaamaan kyllä, mikä tarkoitti tulliin joutumista (mulla oli kenkiä mukana ja vähän ruokaa). Koneesta ulos päästyä piti ensin mennä passintarkastukseen. Sitten sain laukut ja sen jälkeen oli tullin vuoro. Ennen tullia eräs nainen vain kysyi mitä ruokaa mulla on mukana. Vastasin, että vain peri keksiä. Lisäksi kysyttiin, olenko kulkenut mukana olevissa kengissä lähiaikoina esim. maaseudulla. Sanoin etten ole. Sitten nainen vain ohjasi minut ei-tullattavien linjalle. Kun matkatavarat oli siinä läpivalaistu, pääsin kentältä ulos.

Heti ulkona tunsi kuumuuden. Täällä on vielä lämpimämpää kuin Thaimaassa! (kuivaa tosin) Aamulla taisi olla ”vain” jotain 30 astetta lämmintä, iltapäivällä elohopea kipusi neljäänkymmeneen! Enpä ole sellaista ennen kokenut. Penalope Kelly, joka on hoidellut asioitani Australian päässä, oli minua kentällä vastassa. Hänen kanssaan ajoimme kampukselle ja tulevalle asunnolleni. Penny vaikutti tosi mukavalta ja avuliaalta ja juttelimme jo matkalla kaikennäköistä. Asuntotoimistolla ei ollut ketään paikalla vaikka piti. Penny soitti muutaman puhelun ja lopulta asuntolan johtaja Norm lupasi tulla paikalle hetken kuluttua. Sillä aikaa Penny ajelutti minua ympäri kampusta. Kampus on tosi iso alue ja vaikuttaa jo ensisilmäyksellä mukavalta. Palattuamme Norm oli juuri saapunut. Hänen kanssaan hoitelimme paperit kuntoon ja hän vei minut uuteen kämppääni. Asun nyt kampuksella Kurrajong Villagessa (George James Housessa) 6 hengen solussa. Asuntoalue on ihan kiva, muutamia taloja vehreässä ympäristössä, grillipaikka, beachvolley-kenttä, pesuhuone jne. Yliopisto on kävelymatkan päässä. Kampukselta löytyy paljon urheilupaikkoja, kuntosali, pankki, kirjakauppa ja paljon muuta. En kaikkea vielä edes tiedä. Ihan vieressä on pieni ostoskeskus, jossa on ihan hyvä ruokakauppa, ravintoloita, pikaruokapaikkoja, apteekki, videovuokraamo, leipomo (jossa myydään kauheasti kaikkea hyvää) yms. Talossamme on neljä kuuden hengen solua. Tässä asunnossa on melko iso yhteinen keittiö, olohuone ja parveke. Jokaisella on oma huone (ihan hyvän kokoinen) ja aina kaksi ihmistä jakaa vessan. Peruskalusteet löytyy (parvekekalusteet, olkkarissa sohvat ja pöytä, keittiössä pöytä ja tuolit, kaapit, jääkaapit, hellat sun muut, omassa huoneessa kaappi, hylly, kirjoituspöytä, tuoli, sänky, lamppu, verhot, lisäksi tuulettimet ja lämmittimet…). Kämppä on kaikin puolin ihan siisti ja kelvollinen. Vähän kuin solut Lappeenrannassa. Täällä tosin on kokolattiamatot (paitsi keittiössä ja kylppärissä). Eli siis ihan hyvältä vaikuttaa. Tällä hetkellä asun vielä yksin, ensi viikolla varmaan alkaa kämppiksiäkin saapua. Kuulemma ainakin norjalainen tyttö ja muistaakseni singaporelainen poika ovat ainakin tulossa. Toivottavasti ovat mukavia.

Asuntoon päästyäni tarkistin ensin sen kunnon niin kuin pitää. Olin etukäteen vuokran maksun yhteydessä varannut ja maksanut liinavaatepaketin (peitto, tyyny, lakanat, pyyhe), joten pystyin laittamaan sängyn heti kuntoon. Tavaroiden purkamista aloittelin myös. Sitten lähdin vastapäisessä ostospaikassa käymään. Kävin ensin syömässä kfc:ssä (pikaruokapaikka), kämpällä kun ei vielä mitään ollut, eikä myöskään välineitä minkään valmistamiseen. Sitten menin kauppaan. Piti ostaa ruokaa, itseni pesuaineita, kämpän pesuaineita, pyykinpesuainetta, tiskiainetta ja -harja, pari pyyhettä lisää, roskapusseja, vessa- ja talouspaperia, henkareita ja kaikkea mitä alussa tarvitsee. Astioita en vielä ostanut (paitsi muutaman kertakäyttöisen), välttämättömimmät pitää kyllä hankkia lähiaikoina. Syön siihen asti valmisruokaa. Lisäksi pitää varmaan ostaa leivänpaahdin ja silitysrauta (kaupassa näytti olevan halpoja), kenties mikro ym. Kaikkea en edes varmaan vielä muistanut, kaikkea tarpeellista tulee koko ajan mieleen. Mahdollisimman halvalla pitää kuitenkin yrittää päästä, koska kaikesta joutuu kuitenkin lähtiessä luopumaan. Tänään sain kauppaan uppoamaan lähes 150 dollaria, joka on jotain 90 euroa. Onneksi oli dollareita mukana ettei heti tarvinnut lähteä pankkia etsimään. Kaupassa näytti olevan kaikkea mahdollista ruokaa samalla tavalla kuin Suomessakin. Osa toki vähän erilaista, mutta varmaan kaikkea saa mitä haluaa. Hintataso ruokakaupassa oli Suomen luokkaa tai aavistuksen halvempaa, riippuen tuotteesta. Sekä itsensä että kämpän pesu- ja puhdistusaineet olivat vähän halvempia, samoin ehkä jotkut kodin tavarat, mausteet ja limu, sipsit, pizzat ja muu roskaruoka. Rasvattomasta maidosta sai maksaa hieman enemmän kuin Suomessa (tavallinen maito olisi ollut halvempaa). Samoin jugurtti ja flora oli vähän kalliimpaa. Hedelmät olivat yllättävän kalliita (lähes Suomen hinnoissa). Halpaa tuoremehua en vielä löytänyt. Niihin on useimpiin lisätty paljon sokeria ja ne eivät ole 100 %:sta mehua. Sellaisia saisi halvemmalla, mutta niitä en halua. Pitää vielä etsiä. Halvempaa leikkelettäkin pitää vielä hakea. Jauheliha oli kalliimpaa kuin Suomessa, ja täältä ei saa sikanautaa. Tuntuu, että kaikki normaali ja terveellinen on kalliimpaa. Tai se kallis on tässä tapauksessa sama hinta kuin Suomessa (tai joskus hieman enemmän jopa).

Kaupan jälkeen purin ostokset ja muutkin tavarani. Sitä ennen joutui joitain paikkoja vähän pyyhkimään, paikoitellen esim. pöydät tuntuivat hieman tahmaisilta. Sitten pääsin vihdoin suihkuun. Illalla tapasin muita lähistöllä asuvia ja istuin heidän kanssaan iltaa yhden pojan kämpällä. Kaupasta tullessa tapasin näiden talojen ”talonvanhimman” Robin (australialainen poika), joka siis auttaa asukkaita tarvittaessa, päästää sisään jos unohtaa avaimet ym, ja hänen filippiiniläisen kaverinsa (en muista nimeä). He pyysivät silloin jo illanistujaisiin. Myöhemmin tapasin vielä lisää heidän kavereitaan, pari kanadalaispoikaa, toisen aussipojan, singaporelaistytön ja jenkkipojan (en muista nimiä L). Ihan mukavasti meni ilta lörpötellen ja tarjosivatpa he pari drinkkiäkin. Oikein mukavan tuntuisia olivat kaikki. Osa jutuista meni kyllä vähän ohi, koska kaikki edellä mainitut ovat asuneet ja opiskelleet täällä jo useamman vuoden, puhuvat hyvää englantia (iso osa äidinkielenään) ja näin päin pois. Mutta varmasti porukkaan pääsee paremmin ajan myötä kun vähän oppii. Pimeä tulee täällä näin kesällä vasta melko myöhään, myöhemmin kuin Thaimaassa (mutta kuitenkin aiemmin kuin Suomessa kesällä). Aurinko laski joskus kahdeksan-yhdeksän maissa. Illalla oli yllättävän viileä. Istuimme parvekkeella ja mulla oli vaan hame ja hihaton päällä (kun Thaimaassa oli tottunut siihen että yölläkin on kuuma). Nyt mulla oli vähän kylmä, olisi pitänyt olla enemmän päällä. Lämpöä varmaan oli kyllä vielä reilusti yli 20 astetta, mutta kun päivällä oli ollut 40 astetta, niin olihan se siihen verrattuna viileä… Tulin takaisin kämpille joskus yhden maissa ja kävin nukkumaan. Hyvin nukutti.