3.päivä: Aivan mielettömän upea King’s Canyon

Maanantai 26.11.2007

Herätys oli taas julman aikaisin; 4.30. Taas nopeasti valmiiksi, vähän ruokaa mahaan, leiri kasaan ja matkaan. Lähdimme 5.30 maissa kohti King’s Canyonia. Matka ei ollut pitkä. Kävimme siellä vielä vessassa, täyttelimme vesipullot, saimme muutamia ohjeita jne. Sitten meitä odotti reilun 6 kilometrin lenkki. Pari päätti kävellä lyhyemmän lenkin, koska toinen oli vielä vähän kipeä, toisella jalassa jotain ongelmaa. Me muut lähdimme oppaamme johdolla pitemmälle kävelylle. Aloitimme aamun viileydessä. Aika nopeasti ilma siitä taas lämpeni (ja kuumeni), kun aurinko nousi koko ajan ylemmäs. Reitti ei jälleen ollut ihan helppo, alku varsinkaan, muttei mikään mahdoton. Maasto oli hyvin kivikkoista ja paikoin jyrkkää. Pysähdyimme melko usein kuvaamaan, juomaan tai vastaavaa. Oppaamme myös kertoi meille paljon kaikenlaista paikasta, kasveista ja vastaavista. Lenkki oli aivan mielettömän upea, hurjan hienoja juttuja nähtiin. King’s canyon on kanjoni ? vuorijonossa keskellä Keski-Australian autiomaata. Se on ihan oikeasti canyon, joka on halkeamasta syntynyt. Joen kuluttama kanjoni on gorge. Joten esin. Grand Canyon ei oikeasti ole canyon vaan gorge. En tiedä, onko suomen kielessä tällä kahta eri sanaa… King’s canyon oli pohjalta ihan kuiva paria lammikkoa lukuun ottamatta, kasveja siellä oli jonkin verran. Pohjalta sitten kohosivat korkeat kallioseinämät molemmin puolin. Kallioiden päällä oli runsaasti tilaa kävellä. Vuoret kanjonin ympärillä ovat muistaakseni muutamia satoja metrejä korkeita. Itse kanjoni oli jo vaikuttava. Lisäksi siellä ylhäällä oli paljon hienoja kalliomuodostelmia. Täälläkin kalliot ja hiekka ovat hyvin punaisia, edelleen siitä rautaoksidista johtuen. Reitin alussa kiipesimme kanjonin ”suun” kohdalta toiselle puolelle ylös kanjonin seinämän päälle. Se oli kaikkien rankin osuus. Kivikkoiset ja jyrkät ”rappuset”, jotka piti kiivetä, korkeutta taisi olla ainakin 100 metriä. Sen jälkeen kävelimme siellä ylhäällä kanjonin toista puolta eteenpäin. Näimme parista paikkaa kanjonin koko komeudessaan. Kävelimme läpi kivien ja kallioiden ja hienojen kivimuodostelmien. Näimme mm. amfiteatteri-nimisen paikan, joka todella vähän näytti siltä mitä nimi kertoo. Sitten reitin keskivaiheilla kävelimme portaita ja vuoren seinämää alas kanjonin pohjalle, The garden of eden-nimiseen paikkaan. Pohjalla oli pari lammikkoa ja vähän kasvillisuutta korkeiden kallioseinien keskellä. Kalliot olivat hienot. Pidimme alhaalla hieman pidemmän tauon ja mutustelimme vähän keksejä. Sitten kiipesimme toista puolta ylös, pääosin sinne rakennettuja portaita pitkin (tämä oli siis ihan virallinen kävelyreitti, koko alue on kansallispuistoa). Toisella puolella ylhäällä näimme The lost cityn. Näkymä oli kuin iso suklaalevy, jossa palojen väliset raot ovat vain suuremmat…ja suklaa siis kiveä… Jatkoimme matkaa. Taas näimme muutaman kerran kanjonin koko komeudessaan. Ja niitä kiviä ja kallioita… Ihan lopussa piti sitten luonnollisesti tulla taas sieltä ylhäältä alas. Kokonaisuudessaan meillä meni hieman reilu 3 tuntia koko reitin kiertämiseen pysähdyksineen.
Parkkipaikalla huilasimme hetken, joimme, kävimme vessassa jne.
Sitten hyppäsimme bussiin ja lähdimme ajamaan poispäin… :(. Lopullisena suuntana oli jälleen Alice Springs. Ajoimme ensin noin 2,5 tuntia ensimmäiseen pysähdyspaikkaan. Monet nukkuivat…itse kirjoittelin taas… Ensimmäisellä tauolla saimme lounasta (täytettyjä pitaleipiä). Oli myös mahdollisuus käydä kaupassa ja vessassa. Sitten taas ajettiin tunti-pari ja pidettiin pieni tauko. Ja vielä pari tuntia… Saavuimme Alice Springsiin vähän ennen viittä. Kirjauduimme hostelliin, veimme tavarat huoneeseen, laitoimme vähän pyykkiä pesuun, kävimme uimassa (ihanaa…), suihkussa ja laittelimme itsemme valmiiksi. Seitsemän maissa tapasimme kaikki hostellin respassa ja lähdimme yhteen pubiin/ravintolaan yhdessä syömään. Paikka oli ihan mukava ja ruoka hyvää. Ja oli kiva kokoontua yhdessä syömään. Ihan kaikki eivät jatka Darwiniin, joten muutamille piti sitten heittää hyvästit. Tulimme takaisin kymmenen maissa. Pakkailuun ja kuvien koneelle laitteluun meni vielä jonkun aikaa. Kello oli jo lähellä puoltayötä kun ehdimme nukkumaan.