Lauantai 24.11.2007
Piti herätä jo viiden maissa. Laittelin itseni valmiiksi, pakkailin loputkin tavarat ja kävin syömässä aamupalaa. Kuuden maissa olin pihalla odottamassa. Bussimme tuli ja hyppäsimme sisään muutaman muun kanssa ja matka saattoi alkaa. Meitä oli alkuun 12 ja kuski Kirstey. Itseni ja Emilien lisäksi mukana oli aussi Jonathan, brittityttö Hyede, vähän vanhempi amerikkalainen lomaileva pariskunta, 3 reissussa olevaa saksalaista, 2 vaihdossa ollutta saksalaista Madeleine ja Natalie ja vielä yksi saksalainen. Ihan mukavia tapauksia monet. Menimme ensin Adventure toursin toimistolle hoitamaan mahdolliset maksut ja hoitamaan pari paperijuttua. Mun piti vuokrata makuupussi. Sitten lähdettiin matkaan.
Ajoimme ensin tunnin verran eräälle kamelifarmille. Katselimme ympärillemme ja 5 dollaria maksamalla pääsi kokeilemaan kamelilla ratsastamista (pieni kierros pihalla). Kokeilimme Emilien kanssa ja se oli ihan hauskaa. Ajattelin kyllä, että meillä olisi ollut aikaa tehdä joku tunnin ratsastusretki… mutta ei ollut. Hetken ihmettelyn jälkeen jatkoimme matkaa. Ajoimme puolisentoista tuntia seuraavaan pysähdyspaikkaan, joka oli huoltsikka, missä tankkasimme. Taas ajelua joku 1,5 tuntia ja olimme seuraavassa pysähdyspaikassa sellaisella karjatilalla. Sieltä sai ostettua vähän viiniä illaksi. Sitten vielä ajelua pari tuntia ja saavuimme määränpäähämme Yalaran kylään. Ajoimme koko matkan autiomaassa, jota koko Keski-Australia on. Koko maan pinta-alasta muistaakseni 70 % on aavikkoa. Eli hiekkaa riitti ja maisema oli melko karua. Pelkää hiekka-aavikkoa näkemämme ei kuitenkaan ollut; jonkin verran siellä kasvoi heinikkoa, pieniä puskia ja puita. Eli itse asiassa oli yllättävän vihreää, vehreämpää kuin olin kuvitellut. Tosin tilanne ei ollut täysin normaali, koska alueella oli vasta äskettäin satanut ennätyspaljon. Ilma oli aurinkoinen ja kuuma, joku 35 varmaan. Matka meni jutellessa, maisemia katsellessa ja vähän torkkuessa. Alice Springsistä Yalaran kylään oli muutama sata kilometriä matkaa.
Perillä kylässä, joka on Uluru-Kata Tjuta National Parkin kupeessa, menimme leirintäalueellemme, jossa tulisimme yöpymään. Se oli aika iso alue, jossa oli ikään kuin telttakyliä. Niissä oli sellaisia ihan pysyviä telttarakennelmia (vähän kuin pieniä mökkejä, sängyt kahdelle) useita. Lisäksi löytyi keittiö”rakennus”, jossa oli katto pään päällä ja verkkoseinät, pöydät ja penkit, jääkaappi, tiskipaikka, jopa leivänpaahdin. Grilli- ja nuotiopaikatkin oli. Keskellä aluetta oli melko iso rakennus, jossa olivat vessat ja suihkut. Söimme siellä ensin lounasta (voileipiä erilaisten täytteiden kera). Sitten odottelimme hetken, että kuskimme kävi hakemassa kylän ”keskustasta” 11 ihmistä lisää joukkoomme mm. brittiläisen ja amerikkalaisen vaihtaritytön, muutamia aasialaisia jne. Kun kaikki olivat koolla, lähdimme kansallispuistoon ja siellä ajoimme ensin Kata Tjutalle, joka tunnetaan myös nimellä Olgas. Se oli sellainen samanlainen valtava kalliomuodostuma oli Ulurukin (Ayers Rock), tosin vähän eri näköinen ja eri tavalla muodostunut. Uluru on yksi yhtenäinen iso kallio, Kata Tjuta koostuu useammasta pienemmästä vierekkäin olevasta kalliosta. Iso ja vaikuttava se oli kuitenkin. Oppaamme kertoili meille (nyt ja myös esim. matkalla bussissa) kaikenlaista faktaa ja fiktiota paikoista, niiden synnystä, historiasta jne. Kata Tjutalla kävelimme sellaisen noin 7 kilometrin lenkin, Valley of the Winds-hike nimeltään. Menimme siellä niiden kallioiden väleissä ja osittain päällä. Maasto oli aika pahaa, hyvin kivikkoista, paikoitellen jyrkkää. Reitti ei siis ollut ihan helppo. Mutta maisemat olivat hyvin palkitsevat. Kivimuodostelmat olivat upeita, ja myös niiden väliset ”laaksot”. Lämmin oli ja vettä kului litrakaupalla. Veden lisäksi täällä pitää näin kesällä muistaa aina aurinkorasva, hattu ja aurinkolasit. Meillä meni reitin kävelemiseen muistaakseni pari-kolme tuntia.
Kävelyn jälkeen ajoimme Ulurulle katsomaan auringonlaskua. Siellä oli ihan tosi monta muutakin bussia ja hirmuisesti ihmisiä! Kunnon turistimesta siis… Nautimme alkuun vähän kuohuviiniä ja keksejä dippien kera. Sitten katselimme auringonlaskun. Se oli ihan hieno, muttei niin upea ja mahtava kuin olin luullut. Auringon mentyä mailleen hyppäsimme bussiin ja kävimme ensin kylässä viemässä yhden tytön lääkärille, joka voi tosi pahoin, kärsi varmaan nestevajauksesta… Sitten palasimme leiripaikalle. Siellä laitoimme pikaisesti päivällisen pystyyn yhteisvoimin, kuten toureilla aina ruoat, siivoukset ym. hoidetaan. Melko nopeasti saimmekin sitten ruokaa (pihviä, perunajutskaa, salaatteja) ja hyvää oli. Syömisen jälkeen piti tietysti siivoilla ja sitten pääsi suihkuun. Ihanaa oli käydä pesulla kuuman päivän jälkeen. Ja hiekan keskellä kun kulkee koko päivän, tuntuu, että joka paikka on hiekassa illalla. Pesujen jälkeen kaikki painuivat nukkumaan yhdeksän-kymmenen maissa, kaikki olivat tosi väsyneitä. Osa ihmisistä, jotka halusivat, nukkuivat niissä ”teltoissa”. Opas kuitenkin suositteli meille ulkosalla nukkumista ja sen moni (kuten minä) tekikin. Nukuimme sellaisissa perinteisissä australialaisissa swageissa. Swag on sellainen vahvasta vedenpitävästä kankaasta tehty pussi, jossa on patja (ihan kunnollinen) sisällä. Se piti rullata auki ja avata ja vetää päällimmäinen kangas sivuun. Sitten vaan makuupussi siihen patjalle, makuupussiin ja unten maille. Jos yöllä kylmä tai sade yllättää, sen päällikankaan voi vielä vetää päälle. Pääpuolessa on myös sellainen ”läppä”, jonka voi vetää naamalle jos siltä tuntuu. Nyt yökin oli kuitenkin sen verran lämmin, että makuupussi riitti hyvin. Shortseissa pystyi olemaan koko illan. Ötökätkään eivät kiusanneet. Ulkona oli tosi kiva nukkua ja katsella tähtitaivasta ja täysikuuta ennen nukahtamista (tosin siinä ei kestänyt kuin hetki).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti