Surffausta!

Lauantai 3.11.2007

Jouduin aamulla heräämään jo viiden jälkeen. Vähän kuuden jälkeen kävelin Ericalle ja tapasin Desireen, joka lähti aamusta Exmouthin reissulle. Meillä oli samaan aikaan lähtö samasta paikasta, joten menimme yhdessä Desireen etukäteen tilaamalla taksilla. Ei sitten tarvinnut huolehtia, että olisiko bussi ajoissa. Missy tuli myös (lähti myös Exmouthiin). Lisäksi kyytiin tuli joku tuntematon tyttö, joka sattui olemaan taksia vailla. Olimme keskustan retkipysäkillä 6.45, jossa lähdimme kukin tahoillemme. Itse menin surffikoulun pikkubussille, joka oli jo paikalla. Ilmoittauduin, ja piti kirjoitella yksi paperi. Sitten menin bussiin juttelemaan muiden ihmisten kanssa. Odoteltiin hetki, että kaikki saapuivat ja sitten lähdettiin matkaan. Ajomatka kesti puolisentoista tuntia, nukuin koko matkan. Aamulla oli vielä tosi viileä, jouduin laittamaan pitkät päälle. Tuuli oli kova. Perille päästyämme ilma oli jo lämmennyt vähän ja se lämpeni lisää päivän mittaan. Loppujen lopuksi päivä oli tosi lämmin ja aurinkoinen.
Perillä surffikoulun hostellilla (vähän ennen ysiä) saimme ensin vähän kahvia/teetä ja keksejä. Siinä samalla yksi opettajista kertoili vähän turvallisuusjuttuja ja antoi jo vähän surffauskoulutusta. Sitten vedettiin märkäpuvut päälle ja niiden päälle vielä t-paidat, eri väriset eri tasoisille, jotta ohjaajat tunnistaisivat meidät. Kun oltiin valmiita, marssittiin rannalle. Matkalla napattiin surffilaudat parkkipaikalta mukaan. Lancelinin ranta oli pitkä hienohiekkainen melko matala ranta. Siellä jätimme tavarat ”telttaan” ja menimme hiekalle lautoinemme kuuntelemaan lisää ohjeita ja kuivaharjoittelemaan. Ohjaajat neuvoivat, että ensin pitää katsoa hyvä aalto, hypätä ennen sitä laudan päälle mahalleen ja alkaa meloa käsillä. Kun aalto saavuttaa, pitää tietyllä tavalla nousta seisomaan ja antaa mennä. Aloittelijoille annettiin isot ja melko paksut, hieman pehmeämmät laudat, joilla pääsisi hyvin alkuun. Kun sitten mentiin veteen, huomasi, ettei se niin helppoa olekaan isosta laudasta ja ohjeista huolimatta. Alkuun oli tosi hankalaa ajoituksen, kovaa melomisen ja ylösnousun kanssa. Tuntui, ettei hommasta tule mitään. Meinasin jo, että surffaus on tyhmää, eikä ole mun juttu ollenkaan. Kun ohjaaja auttoi, pääsin pari kertaa jaloilleni, mutta kun yritin itse, ei homma oikein luonnistunut. Tipuin monta kertaa, lauta pamahti päin pari kertaa, aallot heittelivät miten sattuu, tuli tehtyä monesti kuperkeikkoja veden alla…nielin aika paljon merivettä, nenä, silmät ja muut olivat täynnä suolavettä…:)Hurjaa touhua… Kadotin huivini ja yhden hiuslenkin (tippuivat päästä). Sain mojovan mustelman toiseen lonkkaan, kun lauta pamahti siihen kerran kunnolla. Ja pari kertaa pamautin pepun tai polven pohjaan. Pohja onneksi on melko pehmeä, kun se on hiekkaa. Parin jotenkuten onnistuneen ja aika monen epäonnistuneen yrityksen (parin tunnin) jälkeen oli lounastauko. Nousimme rannalle ja saimme limua, sämpylät ja muffinit, söimme ja huilasimme vähän. Rannalla oli ihan tajuttomasti kärpäsiä. Niitä on nyt keväällä ollut vähän enemmän, Perthissä ei tosin ihan näin paljon. Ja täkäläiset kärpäset ovat tosi rasittavia, kun ne tunkevat väkisin suuhun, silmiin, korviin, nenään…!
Tauon jälkeen palasimme veteen ja pääsimme niin kärpäsistä eroon. Tauon jälkeen mulla alkoi jotain syystä surffaaminen sujua. Yhtäkkiä osasinkin mennä ihan itse ja pysyin pystyssäkin. Aika monta kertaa menin ihan hyvin! Homma alkoi tuntua tosi hauskalta. Toki aina homma ei onnistunut, tuli edelleen silloin tällöin heitettyä kuperkeikkoja, nieltyä vettä jne. Mutta surfaaminen oli tosiaan ihan mukavaa. Ja mehän siis tultiin noin rinnan syvyisestä vedestä rantaan päin aallon mukana niin pitkään kuin pystyssä pysyttiin. Ei siis mitään temppuja vielä… Se vaatisi aika paljon enemmän harjoittelua. Seuraava askel on ottaa ohuempi lauta, sitten pienempi ja sitten vielä kovempi. Ja opetella sitten käännöksiä jne. Mutta ensimmäiseksi kerraksi homma sujui jo melko hyvin. Valitettavan nopeasti (toisen parin tunnin jälkeen) piti lopettaa ja lähteä poispäin. Lähdin yksin yhden opettajan kanssa, olin ainoa, joka oli päivän retkellä, muut jäivät vielä toiseksi päiväksi. Keräsin kamppeet, kannoin laudan parkkipaikalle ja kävelimme takaisin ”talolle”. Huuhtaisin kamppeet, kävin pikaisesti suihkussa ja vaihdoin vaatteet. Sitten ajoimme takaisin Perthiin. Tällä kertaa pysyttelin hereillä ja katselin maisemia matkalla.
Olin keskustassa neljän maissa. Kiertelin keskustassa vielä reilun tunnin, kävin parissa kaupassa ja ostin pari joululahjaa! Tulin puolen kuuden bussilla kotiin. Kotona purkasin tavarat, kävin suihkussa, söin jne. Ilta meni koneella.