7.päivä: Valaiden katselua ja kävelyä

Lauantai 29.9.2007

Aamulla piti herätä ”vasta” puoli kahdeksalta ja olla aamupalalla kahdeksan maissa. Ennen yhdeksää heitettiin tavarat bussiin ja lähdettiin liikkeelle. Osa Christchurchiin jäävistä tuli hyvästelemään meidät aamulla :). Meitä oli nyt siis enää 11. Matkaa jatkoivat itseni lisäksi Jamie, Lisa, Erin, Michael, Mark, Günter, kanadalainen Marie-Noelle, japanilaistyttö Rutsu, aussityttö Rebecca ja outo englantilaispoika James.
Ajelimme ensin reilut pari tuntia vihreissä kumpuilevissa maalaismaisemissa lehmiä, lampaita ja kaukaisuudessa siintäviä vuoria katsellen. Ajelimme eteläsaaren itärannikkoa pitkin, suuntana pohjoinen. Pidimme pienen kahvi/vessatauon ja jatkoimme sitten vielä reilun tunnin, jonka jälkeen saavuimme Kaikouraan (pieni rannikkokaupunki). Siellä 7 meistä (Jamie, Lisa, Erin, Michael, Mark, Günter ja minä) jäi lentokentälle tarkoituksena mennä valaidenkatselureissulle. Teimme sen siis lentokoneesta käsin. Ensin hoidettiin maksut, sitten meille kerrottiin vähän valaista, lentoturvallisuudesta jne. Sitten pistettiin pelastusliivit vyötärölle ja hypättiin sellaiseen ihan pieneen koneeseen, johon mahtui juuri 7 ihmistä ja lisäksi lentäjä. Liitelimme yhtensä puolisen tuntia. Ensin katseltiin maisemia ja etsittiin valasta noin tuhannen metrin korkeudessa. Huomasimme sitten lopulta yhden, kun se tuli pintaan hengittämään. Se oli pinnassa jonkun aikaa, kaartelimme siinä yläpuolella noin 150 metrin korkeudella. Jonkin ajan päästä se sukelsi ja katosi siis. Sen näki tosi hyvin koneesta, ihan koko komeudessaan. Veneestä näkisi vaan vähän selkää, pyrstöä jne. Tämä kyseinen valas oli kaskelotti (sperm whale), joka on maailman suurin hammasvalaslaji ja kolmanneksi suurin valaslaji. Ne voivat kasvaa jopa 20 metrin pituisiksi. Tämä ei ollut ihan niin pitkä, mutta reilusti yli 10 metriä kuitenkin. Kyseiset valaat viihtyvät hyvin syvässä kanjonissa Kaikouran edustalla. Näimme koneesta myös delfiinejä.
Kaikoura on merieläinkaupunki; siellä on paljon valaita, delfiinejä, hylkeitä, merilintuja ja vastaavia. Ja niiden ympärillä toki turismia. Se on pieni kaupunki meren rannalla. Ohuen rantakaistaleen jälkeen alkavat jo vuoret. Lentämisen jälkeen menimme kaupunkiin lounaalle. Sitten Scott vei meidät läheiselle niemelle, jossa teimme noin 1,5 tunnin kävelylenkin merellisissä maalaismaisemissa. Rannat olivat kivikkoiset, pienen rantakaistaleen jälkeen siitä kohosivat vihreät kukkulat ja maisema jatkui vihreänä ja kumpuilevana maalaismaisemana. Rannoilla oli paljon hylkeitä. Ylempänä näimme lehmiä ja paljon lampaita. Maisema oli ihan kiva. Kävelimme rantoja nuollen vähän ylempänä kukkulalla. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, vähän lämpimämpi kuin aiemmin.
Kävellessä porukka hajosi kahtia. Meidän (hitaampien) tullessa loppuun, toisia ei näkynytkään. Etsimme ja kävimme bussillakin lähistöllä katsomassa, jos olisivat vahingossa menneet bussin ohi. Ihmetellessämme Mark saapui juosten ja sanoi muiden tulevan perässä. He olivat menneet reitiltä rantaan ja ajatelleet kävellä sitä pitkin. Iso ja vihainen hyljeyhdyskunta oli kuitenkin pysäyttänyt heidät, eivätkä he olleet päässeet läpi. Heidän oli siis ollut pakko palata takaisin ja jatkaa siitä. Siksi he vähän myöhästyivät. Eipä se mitään. Tosin sen takia emme nyt ehtineet enää viinitilalle, joka oli ollut suunnitelmissa. Menimme sitten suoraan kaupunkiin hakemaan Jamesin, joka oli mennyt delfiinien katselureissulle. Odottelimme häntä hetken rannalla ja kahvilassa. Kun kaikki olivat taas mukana matkassa, pääsimme jälleen tien päälle.
Ajoimme ensin puolisen tuntia ja pysähdyimme katselemaan hylkeitä. Sitten Ajettiin tunnin verran ja pidettiin vessatauko. sen jälkeen oli vielä puolisentoista tuntia jäljellä. Katsottiin leffaa viimeisellä pätkällä. Saapuessamme Nelsoniin, joka on eteläsaaren pohjoiskärjessä, oli jo pimeää. Majoittauduimme pieneen mukavaan lodgeen, jonka huone oli kuin hotelli (olin Jamien kanssa). Laitoimme ensin pyykkiä pesuun. Sitten saimme melkein heti ruokaa (pizzaa, salaattia, valkosipulileipää, hedelmiä). Ruoan jälkeen menimme hiljalleen nukkumaan. Yöllä Uudessa-Seelannissa siirrettiin kellot kesäaikaan.