Normipäivä

Maanantai 30.4.2007

Suomessa on tänään ”juhla”päivä, vappuaatto. Hauskaa vappua vaan kaikille! Täällä ei vappua vietetä, on ihan tavallinen päivä. Vähän hullulta tuntui istua vappuaaton aamuna luennolla… Viimeiset vuodet on tullut tehtyä vappuna jotain ihan muuta, kun on viettänyt teekkarivappua. Mutta tällä kertaa tämä nyt on vähän toisenlaista…
Aamulla oli siis normaali luento. Puhuttiin viljan varastoinnista ja vähän aloiteltiin leivän käsittelyä. Luennon jälkeen tulin kotiin, söin ja tiskasin. Sitten siivoilin huoneeni ja osuuteni yhteisistä tiloista. Sen jälkeen pitikin taas pakata kamppeet ja lähteä jumppaan. Juuri kun oli lähdössä, rupesi satamaan ja paljon. Onneksi mulla oli aikaa odotella pari minuuttia. Se sade nimittäin kesti vain hetken ja pääsin sitten lähtemään kun se taukosi. Kävin keskustassa pumpissa ja combatissa. Pumpissa tehtiin tosi vanhoja biisejä, sellaisia, joita en ole itse ikinä tehnyt (niin vanhoja, esim. 42). Siellä oli tosi kivojakin mukana. Pumpissa on mm. ollut se biletysbiisi, jossa lauletaan ”Heeey, hey you baby, uuh, aah, I wanna knoo-oo-oo-o-ou if you be my girl…” :). Lisäksi oli esim. Robbie Williamsin Let Me Entertain You ja E-Typeä (ylläri). Jumppien jälkeen tulin kotiin. Takaisin tullessa ei ollut yhtä hyvä säkä kuin lähtiessä. Juuri ennen kuin jäin bussista pois, rupesi satamaan. Kastuin aika tehokkaasti vyötäröstä alaspäin matkalla pysäkiltä kotiin, vaikka matka onkin lyhyt. Sateenvarjo sentään suojasi ylävartaloa. Ilta meni kotosalla vähän telkkaria katsellessa ja kaikkia hommia hoidellessa, koneella ja ilman.
Ilma oli tosiaan tänäänkin suurimmaksi osaksi pilvinen. Välillä vähän paistoi. Toisaalta välillä satoi vettä, toisinaan kovastikin. Tuuli oli ihan hurjan kova (tosi mukava yhdistettynä sateeseen…). Hirmu kylmä ei kuitenkaan onneksi ollut.

Kaikenlaista puuhastelua kotosalla

Sunnuntai 29.4.2007

Nukuin lähes kahteentoista. Herättyäni tein rauhassa aamutoimet ja lisäksi tiskailin ja tein muutenkin pientä järjestelyä. Sitten hoitelin hommia netissä. Neljän maissa tuli nälkä ja piti laittaa ruokaa, syödä ja tiskailla. Sen jälkeen hääräilin taas tässä koneella. Illemmalla tuli vielä katseltua telkkarista Big Brotheria ja leffa (American Pie 3). Välissä soittelin Jonkalle Suomeen. Leffan jälkeen tuli mentyä melkein saman tien nukkumaan.
Tänään oli hyvä päivä olla kotosalla. Keli oli nimittäin melko pilvinen ja ajoittain satoi vettä, välillä enemmän, välillä vähemmän.

Auringonottoa, kartingia ja biletystä

Lauantai 28.4.2007

Nukuin tänään kymmeneen saakka. Sitten piti vääntäytyä ylös, koska ulkona oli niin kaunis ilma, etten tahtonut makailla sisällä koko päivää. Lähdinkin sitten rannalle heti kun olin saanut itseni valmiiksi (yhdentoista maissa). Jouduin odottamaan bussia hetken, se oli vähän myöhässä. Juna-asemalle päästyäni edellinen juna oli juuri mennyt ja jouduin odottamaan 15 minuuttia seuraavaa. No, eipä siinä mitään. Pääsin kuitenkin lopulta noin 1,5 tunnin päästä Cottesloen rannalle. Ilma oli tosi kaunis; aurinko paistoi, pilviä ei näkynyt ja oli lämmin, ehkä joku vähän alle 25 astetta. Makoilin, lueskelin ym. rannalla pari-kolme tuntia ja lähdin sitten takaisinpäin. Kauppaan piti ehtiä ennen viittä. Onneksi ehdin. Kaupasta tulin kotiin ja laittelin ruokaa ja söin. Sitten vaihdoin äkkiä kamppeet ja lähdin taas KV:n järjestämään ”tapahtumaan”. Tällä kertaa menimme ajamaan kartingia. Ajoimme bussilla johonkin karting-paikkaan, se oli sisähalli. Meidät jaettiin siellä neljään ryhmään ja jokainen ryhmä ajoi vuorotellen kolme kertaa, noin 5 kierrosta/kerta. Olin itse parempi kuin luulinkaan. Olin meidän 5 hengen ryhmässä kaksi kertaa kolmas ja kerran toinen. Nopein kierrosaika ja keskimääräinen kierrosaika paranivat joka kerta. Pieni harjoitus siis auttoi. Ajoin joka kerta eri autolla, ne olivat vähän erilaisia, mutta siihen tottui nopeasti. Kaikki autot olivat varmaan suunnilleen yhtä nopeita yhtä lukuun ottamatta. Onneksi mun ei tarvinnut ajaa sillä hitaalla autolla… Muut autot ja rata olivat ihan ok. Pari tiukkaa mutkaa siinä oli. Lopuksi koko joukon kolme parhaan kierrosajan tehnyttä palkittiin. Tutustuin pariin uuteen ihmiseen mm. kanadalaiseen Kateen. Lähdimme takaisin päin puoli yhdeksän maissa. Kotona piti kovalla kiireellä käydä suihkussa, meikkailla, laittaa hiukset ja vaihtaa vaatteet. Kun olin valmis, menin alakertaan. Istuimme siinä hetken Allisonin, Clean ja Karenin kanssa. Juhlistimme Clean synttäreitä (olivat oikeasti tiistaina). Kymmenen jälkeen lähdimme baariin. Tilasimme taksin tuon lähellä olevan kaupan pihalle ja menimme sinne sitten odottamaan. Saimme odottaa parikymmentä minuuttia. Menimme Kasinolla olevaan yökerhoon, se on sellainen vähän hienompi paikka. Sisään oli ihan järkyttävät jonot. Seisoimme jonossa reilut pari tuntia! Se oli vähän ikävää…oli aika viileä ja mulla oli vaan hame, hihaton ja sandaalit (onneksi oli edes neuletakki mukana). Lisäksi oli vessahätä koko ajan. Jonotimme kuitenkin urheasti ja pääsimme lopulta sisään. Paikka oli ihan kiva. Se oli tosiaan vähän hienompi, ja tosi siisti paikka. Ja tietysti se sen myötä oli melko kallis. Sisään maksoi 8 dollaria ja juomista sai pulittaa kympin. Siellä sitten tanssittiin (aika paljon), istuttiin, juteltiin jne. Kolmen jälkeen päätimme lähteä kotiin. Taksijono oli suht pitkä, mutta se meni tosi nopeasti, siellä oli paljon takseja (paljon enemmän kuin Northbridgessä). Odotimme vain ehkä 10 minuuttia. Olin kotona puolen neljän maissa. Kävin pesulla, söin vähän ja kirjoittelin vielä hetken Jonkan kanssa. Kävin nukkumaan vähän neljän jälkeen.

Vankilareissu

Perjantai 27.4.2007

Heräsin aamulla ajoissa ja lähdin ennen yhdeksää kävelemään bussipysäkille ja menin siitä bussilla Canningtoniin jumppaan (rpm). Polkemisen jälkeen tulin kotiin, laittelin itseni ja tavarani valmiiksi, tein ruokaa, söin ja tiskasin. Sitten pitikin hiljalleen lähteä koululle. Kävin kirjastossa tulostamassa luentokalvot ja menin sitten Curtinin insinööriklubin (jonka jäsen olen) järjestämään ”tapahtumaan”, jossa sai ilmaista ruokaa (hodareita) ja limua ja halpaa kaljaa tai vastaavaa. Se oli siis sellainen vapaamuotoinen hengailutilaisuus keskellä kampusta. Ja siellä tosiaan sai pientä purtavaa ja juotavaa, jopa alkoholia. Keskellä päivää, keskellä yliopistoa! Siellä sitten syömisen/juomisen ohessa ihmiset istuskelivat nurmikolla, juttelivat, osa potki/heitteli palloa jne. En tunne siitä porukasta juuri ketään. Juttelin sitten muutaman uuden ihmisen kanssa. Ne olivat kyllä melko outoja tapauksia… Mutta sainpahan siellä reilun tunnin kulumaan. Neljäksi piti sitten mennä luennolle. Oli ihan normaali luento, puhuttiin fermentoiduista maitotuotteista ja sokerin kristalloitumisesta karkeissa. Luennon jälkeen tulin kotiin, vaihdoin vähän kamppeita ja söin.
Sitten pitikin taas lähteä, KV:n (=Kurrojong Village=tämä meidän ”kylä) järjestämälle reissulle Fremantlen vanhaan vankilaan. Tapasin muut lähtijät toimiston edessä ja siitä sitten ajettiin parilla autolla Fremantleen. Teimme vankilassa sellaisen opastetun iltakierroksen taskulamppujen kanssa. Kierros oli kiva ja mielenkiintoinen (kesti 1,5 tuntia). Kiersimme pihoilla ja selliosastoilla, näimme eristyssellit, hirttohuoneen, kidutuspaikan, kirkon jne. Iltakierroksella joka paikassa oli vähän hämärää, siksi meillä oli taskulamput. Lisäksi oppaat tekevät iltakierroksista vähän ”pelottavia” kertomalla normaalien juttujen (esim. vankilan historia ja toiminta) lisäksi kaikkia tarinoita ja kummitusjuttuja. Lisäksi meidät pelästytettiin pari kertaa oikein kunnolla. Ensin selliosastolla (joka oli sellainen nelikerroksinen, keskeltä avoin, niin kuin kaikki vankilat ainakin leffoisssa ovat), kun opas oli juuri kertonut, että ennen kuin alhaalla ensimmäisessä kerroksessa kulkevien yläpuolelle viritettiin verkko suojaksi, monet olivat tehneet itsemurhan hyppäämällä alas tai heitelleet esineitä (mm. vessanpönttönä toimineita sankoja), joku heitti sellaisen ison nuken ja sangon ryminän kera alas. Kyllähän siinä vähän hätkähti. Eristysselliosastolla, juuri kun opas oli kertonut tarinan yhdestä vangista, joku mies hyppäsi yhtäkkiä yhdestä sellistä ulos metakan kera ja jatkoi tarinaa esittäen tätä kyseistä vankia. Samankaltainen juttu tapahtui toisenkin kerran, myöhemmin jälleen selliosastolla. Sellit olivat todella karuja, en kyllä ymmärrä miten joku voi siellä olla. Siellä näytettiin miten sellit vuosien saatossa olivat kehittyneet. Kuitenkin uusinkin oli hyvin pieni ja karu, siellä oli vaan sänky, mahdollisesti pieni pöytä ja tuoli ja sanko (vessa), ei juuri muuta. Mitään ilmastointi- tai lämmitys systeemejä siellä ei ollut. Siellä on varmaan kesällä ollut järkyttävän kuuma ja talvella tosi kylmä. Eristyssellit olivat tietty vielä hurjempia, niissä ei ollut mitään. Ja ne olivat usein vielä pimeitäkin kuulemma. Rangaistukset mitä siellä saattoi saada, olivat hurjia. Eristysselliin joutuminen tietty oli varmaan aika ankeaa. Joitain tuhmia vankeja saatettiin ruoskia, heittää sitten suolaa haavoihin (se esti tulehdukset (ja aiheutti tietty kipua)), antaa haavojen parantua ja toistaa käsittely. Ja tietty ennen vuotta 1983 siellä hirtettiin kuolemaantuomittuja (enää täällä ei kuolemantuomioita ole). Ja kaikkea muuta mukavaa… Pihat olivat myös tosi kolkkoja. Ja siellä kuulemma piti olla (ulkoiluaikoina) säästä riippumatta kesät talvet suojatta. Muurit olivat tosi jykevät ja niiden päällä oli lasia, piikkilankaviritelmiä ym. estämässä pakoja. Keittiöt ja kylppäritkin näimme. Ja vankilan kappelin…se oli tosi kaunis (varmaan ainoa mukava asia koko paikassa). Seinällä roikkui kymmenen käskyä. Älä tapa-käsky oli kuitenkin korvattu käskyllä Älä murhaa, koska siellähän tapettiin ihmisiä (kuolemaantuomitut)... Kaikkea mielenkiintoista näimme ja opas osasi hyvin kertoa kaikkea mahdollista vankilan toiminnasta, historiasta ym. Kovat ovat olot siellä olleet. Vankila rakennettiin ja se aloitti toimintansa joskus 1850-luvulla. Se suljettiin vasta 1991. Yksi syy sulkemiseen oli se, ettei siellä tosiaan ollut vessoja selleissä (pelkkä sanko). Se ei tietty täytä nykyajan hygieenisyysvaatimuksia… Ihmettelin, että paikka oli vielä ”auki” hetken 90-luvulla. Hurjaa. Kierroksen jälkeen pyörähdimme matkamuistomyymälässä ja ajoimme sitten takaisin. Olin kotona kymmenen jälkeen ilta. Ilta meni kotona syödessä ja koneen ääressä.
Sää oli tänään kaunis. Illalla tietty oli vähän viileä. Onneksi laitoin vankilareissulle vähän enemmän vaatetta, koska olimme paljon myös ulkona. Eilen oli myös nätti päivä (taisin unohtaa mainita).

Excu ja kaupungilla

Torstai 26.4.2007

Lähdin aamulla vähän ennen kymmentä kävelemään bussipysäkille Clean ja Karenin kanssa. Menimme keskustaan ja siellä Perth Mintin luo. Se on täällä toimiva rahapaja. Teimme sinne tänään Australia-kurssin excursion. Lystistä joutui maksamaan 13 dollaria, mutta eipä se mitään, oli se ihan kiva paikka nähdä. Ensin menimme sisään ja maksoimme. Aluksi menimme sellaiseen vähän teatterin tyyliseen huoneeseen, jossa oli pieni katsomo ja ikään kuin ”näyttämö”. Katselimme siellä kun eräs mies (varmaan yksi paikan työntekijöistä) näytti miten kultaa sulatetaan, kaadetaan muottiin ja jäähdytetään; eli toisin sanoen näimme kuinka kultaharkko tehdään. Oli tosi hienon näköistä kun mies kaatoi sulaa kultaa muottiin, se hohti tosi keltaisena. Huone oli silloin hämärä, joten sen näki tosi hyvin. Pienen jäähdytyksen jälkeen oli hienoa, kun harkkoa siveli (se oli vielä kuuma), siitä lähti liekkejä. Jäähdytyksen (vedessä) jälkeen, kun valoa taas laitettiin päälle, harkko oli tosi kaunis ja kiiltävä. Tämän ”näytöksen” jälkeen ja myös sitä ennen saimme kierrellä paikassa vapaasti. Varsinaiselle rahanteko- ja lyöntialueelle ei päässyt, mutta sinne pystyi kurkkimaan ikkunoista. Valmiita tuotteita oli kuitenkin nähtävillä runsaasti. Siellä oli esillä erilaisia kolikoita ja harkkoja (paikan päällä tehtyjä); kultaa, hopeaa ja platinaa. Lisäksi oli jalostamattomia kultahippuja ja –malmeja. Sieltä olisi saanut myös tilata ihan oman kolikon omilla kaiverruksilla. Ne olivat luonnollisesti melko kalliita. Siellä oli myös kaikenlaista tietoa kullan kaivamisesta mm. mistä sitä Australiassa löytyy. Siellä oli myös sellainen ikään kuin pieni ”museoalue”, jossa oli vanhan ajan kullankaivajien leiri. Lisäksi rakennuksessa oli kauppa, josta sai erilaisia koruja, kolikoita ja ”matkamuistoja”. Siellä oli paljon tosi kauniita koruja, mutta ne olivat tosi kalliita… Lopuksi eräs mies vielä kertoili meille kaikenlaista paikan (rakennuksen ja toiminnan) historiasta, kullankaivuun historiasta, nykytilanteesta jne. Kokonaisuudessaan vierailu kesti tunnin verran.
Excun jälkeen (puolen päivän aikaan) kävelimme Clean ja Karenin kanssa ihan keskustaan. Pyörimme kaupungilla siellä täällä, kävimme syömässä, muutamassa kaupassa, jätskillä jne. Puolen neljän maissa Clea ja Karen lähtivät bussilla takaisin kotiin. Itse pyörin vielä hetken kaupungilla ja menin sitten neljän aikaan salille. Kävin pumpissa ja venyttelin sen jälkeen kunnolla itsekseni (reilu puoli tuntia). Sitten kävin suihkussa ja tulin kotiin. Katselin puolella silmällä telkkaria samalla kun purkasin tavarat ja hain syötävää. Muuten ilta meni jälleen koneen ääressä.

Anzac Day

Keskiviikko 25.4.2007

Tänään oli siis Anzac Day ja vapaata koulusta. Kirjoittelin päivästä jo viime torstaina, jos joku ei muista, lukekoon sieltä, en jaksa toistaa... Heräsin kamalan aikaisin, oikeastaan yöllä, puoli neljän maissa. Tein ”aamu”toimet ja lähdin sitten varttia vaille viisi Hayleyn(1), Carlan (Hayleyn kaveri) ja Carlan siskon kanssa King’s Parkiin, jossa oli Anzac Dayn Dawn Service. Ihan mielenkiinnosta lähdin mukaan. Se oli sellainen sodassa olleiden muistotilaisuus. Se oli King’s Parkissa siellä olevalla muistomerkillä. Saimme etsiä parkkipaikkaa melko kauan, koska paikalla oli ihan hirveästi autoja. Ja luonnollisesti myös hirveästi ihmisiä. Uutisissa taidettiin sanoa, että tilaisuutta oli seuraamassa joku 40 000 ihmistä. Eli siis ruuhkaa oli. Ihmispaljouden vuoksi kaikki eivät millään mahtuneet niin lähelle muistomerkkiä, että olisivat nähneet ja kuulleet mitä siellä tapahtuu. Sen vuoksi sen ympärille oli pystytetty isoja näyttöjä, joista pystyi seuraamaan videokuvaa varsinaiselta tapahtumapaikalta. Äänentoisto myös pelasi hyvin. Veteraaneille ja muille tärkeille ihmisille oli järjestetty tuolit ihan muistomerkin lähelle. Tavalliset ihmiset joutuivat sitten katselemaan vähän kauempaa. Tilaisuus alkoi varsinaisesti puolen kuuden aikaan ja kesti tunnin verran. Istuimme nurmikolla yhden ison näytön lähellä. Ensin näytettiin sellainen videopätkä sodista ja Australian joukoista kyseisissä sodissa (lähinnä ensimmäinen ja toinen maailmansota). Sitten oli seppeleiden ja kukkien laskemiset muistomerkille. Siellä kävi hurja määrä varmaan kaikkia tärkeitä ihmisiä jättämässä omat kukkasensa. Sen jälkeen oli joku torvisoittosysteemi ja minuutin hiljainen hetki. Lopuksi vielä joku piti puheen (en muista kuka se oli, joku tärkeä ihminen kuitenkin) ja ylitsemme lensi muutama lentokone. Tilaisuus oli ihan vaikuttava. Australialaisille se on varmaan vielä vähän koskettavampi juttu. Samanlaisia tilaisuuksia järjestettiin tänään joka puolella Australiaa. Paikalla oli kaikenlaisia ihmisiä; nuoria, vanhoja, lapsiperheitä jne. Herätessäni satoi vettä jonkin verran, mutta sade onneksi loppui jo ennen kuin lähdimme kotoa. Tilaisuuden ajan oli siis poutaa, pilvistä tosin. Alkuun oli tietty hyvin pimeää. Tilaisuuden aikana päivä hiljalleen valkeni. Pois lähtiessä alkoi jo olla valoisaa. Autolle kävelyssä meni hetki. Parkkipaikalta pois pääsemiseen kului varmaan puoli tuntia! Oli vähän ruuhkaa… Olimme kotona puolen kahdeksan maissa.
Söin vähän ja lähdin kahdeksan jälkeen uudestaan keskustaan, nyt ihan itsekseni bussilla. Halusin mennä katsomaan Anzac Dayn paraatia (ihan mielenkiinnosta). Bussista pois jäätyäni etsin hyvän paikan kadunvarresta ja sitten piti hetki odotella. Paraati alkoi 9.20. Se oli hurjan pitkä, kesti tunnin ja 15 minuuttia. Siinä marssi kaikki mahdolliset Australian sotajoukot (ilma-, meri- ja maavoimista, myös kaikkia erikoisempia joukkoja esim. laskuvarjohyppääjiä ja sukeltajia), kaikenlaisia soittokuntia (lähinnä armeijan mutta myös muita), kaikkia asiaan kuuluvia järjestöjä (tiettyjen sotien/taistelujen veteraaneja, sairaanhoitajia, lääkäreitä, eläinlääkäreitä, insinöörejä jne.) ja vastaavia. Heppojakin oli. Erilaisia ”ryhmiä” oli tosi paljon. Näillä tuntuu olevan jokaiselle sodalle tai tietylle taistelulle tai vain tietylle pataljoonalle tms. omistettu oma järjestö. Ja niitähän sitten riittää… Australialaiset ovat olleet tosi monessa sodassa mukana; maailmansodissa, Koreassa, Vietnamissa, Lähi-Idässä, Sumatralla, Borneossa jne. jne. Siitä en ole ihan varma, onko Australian omalla maaperällä koskaan ollut sotaa… Luulisin, että ei (lukuun ottamatta jotain alkuperäisasukkaiden ja ”valloittajien” välisiä kahakoita). Ovat vaan sotineet muualla. Mutta varma en ole. Pitänee kysyä joltain. Niille veteraaneille, jotka eivät enää kyenneet marssimaan, oli järjestetty autokyyti. He siis osallistuivat paraatiin autossa istuen ja sieltä vilkutellen. Monet vanhukset selvästi nauttivat siitä; hymyilivät kovasti ja huiskuttelivat minkä ehtivät ja kykenivät. Paraatissa oli myös lapsia, soittamassa tai ihan marssimassa armeijakuteet yllä. En tiedä, onko täällä jotain armeijan kouluja, josta lapset olivat? Tuskin niin nuoret kuitenkaan armeijassa ovat. Paraatia oli seuraamassa paljon ihmisiä. Kaikki taputtivat ja heiluttelivat Australian lippuja ihan innoissaan. Joillain oli oikein penkit mukana ja lisäksi kahvia, evästä ym. Paraati oli ihan jees. Säkkipillinsoittajat olivat hauskoja (niitä oli melko paljon) :). Samanlaisia paraateja oli tänään eri puolilla Australiaa, ainakin kaikissa suuremmissa kaupungeissa. Kun paraati oli ohi, tarkoitus oli lähteä kotiin. Keskustassa kun ei ollut mitään, kun kaikki paikat olivat kiinni. Muutama pikaruokapaikka, kahvila ja matkamuistomyymälä oli auki, mutta muuten kaikki oli suljettu. Ihmisiä siellä kuitenkin pyöri jonkin verran. Bussit kulkivat keskustassa tänään vähän poikkeuksellisia reittejä, koska osa kaduista oli suljettu paraatin takia. Sen vuoksi jouduin kävelemään normaalin pysäkin sijaan vähän kauemmas, sellaiselle bussiasemalle. Bussien piti kulkea normaalisti sunnuntaiaikataulujen mukaan, mutta nopeasti huomasin, etteivät ne tehneetkään niin. Odottelin 11.05 bussia, mutta se ei koskaan tullut. Sitten odottelin 11.30 bussia (eri linja), joka sekään ei koskaan ilmestynyt. Samoin 11.35 bussi ei kulkenut. Lähes tunnin odottelun jälkeen ketutti jo melkoisesti. Sääkään ei ollu kovin lämmin. Ja olin väsynyt. Menin sitten seisomaan paikkaan, josta näin molemmat laiturit, josta sopivia busseja voisi lähteä ja odotin niin kauan, että ensimmäinen ilmestyisi. Olin ollut bussiasemalla jo vähän vaille 11 lähtien. Ja loppujen lopuksi vasta kahdentoista maissa ilmestyi ensimmäinen bussi, jolla pääsisin kotiin. Hermot olivat siinä vaiheessa jo menneet… Onneksi kuitenkin pääsin sitten takaisin.
Olin kotona vähän ennen yhtä. Ensi töikseni lämmittelin ruokaa, söin ja tiskailin. Sitten käväisin netissä katsomassa tärkeät jutut. Sen jälkeen (neljän maissa) oli tarkoitus lähteä taas keskustan kautta Wembleyyn ja suomityttöjen kanssa kävelemään. Olin kuitenkin niin väsynyt, etten jaksanutkaan lähteä. Lisäksi en oikein uskaltanut luottaa, että bussit kulkisivat illalla normaalisti. Olisi ikävä illalla juuttua keskustaan ja huomata, ettei pääsekään kotiin… Laitoin Meijulle viestin etten tulekaan ja kävin sen sijaan päiväunille. Nukuin pari tuntia. Kyllä se vähän piristi. Herääminen oli tosin vähän vaikeaa ja noustuani oli vähän pökkelö olo. Silloin taas muistin miksen yleensä päivisin nuku. Illalla katselin läpi maanantain luennon, kirjoittelin tätä, pyörin netissä hoitamassa asioita, katselin vähän telkkaria, söin, sumplin kuvien kanssa jne.

Vapaapäivä kotosalla

Tiistai 24.4.2007

Nukuin kerrankin kunnolla, nousin joskus kymmenen maissa. Tuli siis nukuttua kymmenisen tuntia, ihan hyvää varmaan teki. Tein rauhassa aamutoimet ja mietin mitä tekisin. Päädyin vain kaupassa käymiseen, ruoanlaittoon, kotona olemiseen (hommien tekemiseen) ja jumpassa käymiseen. En keksinyt mitään fiksua. Ja oli luvattu vähän huonoa säätäkin. Aamu oli kaunis. Puoli kahdentoista maissa, kun olin valmis, rupesikin sitten satamaan. Olin aikonut ensitöikseni lähteä kauppaan, mutten sitten mennytkään. Ajattelin odottaa vähän aikaa jos sade lakkaisi. Sen sijaan kävin katsomassa päivän ”pakolliset” nettijutut; uutiset (Suoman ja Australian), sähköpostit, säät, telkkariohjelmat jne. Puoli yhden jälkeen sade oli sen verran tauonnut, että lähdin kauppaan. Kaupasta tullessa kävin vielä toimistolla. Mulle oli tullut paketti, hain sen. Lisäksi ilmoittauduin (ja maksoin) ”kylämme” järjestämälle perjantain retkelle Fremantlen vanhaan vankilaan ja lauantain kartingiin. Hupia siis odotettavissa. Sitten tulin kotiin, purkasin kauppatavarat, laittelin ruokaa, söin ja tiskasin. Sadekin alkoi taas uudestaan. Seuraavaksi ryntäsin paketin kimppuun. Luulin ensin, että se oli Lempi-tädiltä, koska käsiala näytti siltä ja lisäksi siinä oli paljon kauniita postimerkkejä ja jopa Viivi&Wagner sarjakuvia (kuten Lempin korteissa ja paketeissa aina). Mutta tarkemmin katsottuani siinä lukikin, että se oli Eila-mummolta. Avasin sen ja sisältä paljastui kirjeen saattelemana kaunis mummon virkkaama sininen poncho ja Fazerin sininen suklaalevy :). Mummolle niistä iso kiitos. Olivat tosi kivoja ja tulivat tarpeeseen. Olen sellaista Ponchoa itse asiassa toivonutkin. Ja suklaatahan minä rakastan…ja sitä kaikkein parasta (juuri Fazerin sinistä) ei täältä saa. Mummokin on ilmeisesti päässyt lukemaan tätä blogia jossain, koska kirjeessä luki, että luettuaan täältä ostamistani pörrösukista, päätti lähettää kyseisen ponchon juuri minulle.
Seuraavaksi väkertelin taas koneella hetken kaikennäköistä. Vähän ennen viittä pakkasin kamppeet ja lähdin jumppaan urheasti sadetta uhmaten. Pääsin tosin Hayleyn(2) kyydillä bussipysäkille. Matkan aikana sade taas vähän onneksi hellitti. Kävin keskustassa bodyattackissa. Tunnin normaali ohjaaja oli poissa :(. Sijainen ei ollut yhtä hyvä (sellainen tukevahko mies). Oli tunti kuitenkin ihan ok. Kotimatkalla ei onneksi enää satanut. Ilta meni kotosalla syödessä ja koneen ääressä.

Ei kummempia

Maanantai 23.4.2007

Heräilin tänään aamulla kahdeksan jälkeen ja lähdin luennolle kymmeneksi. Tänään oli taas pitkästä aikaa ihan normaali maanantailuento. Luennon jälkeen, vähän ennen yhtä, tulin suoraan kotiin. Lämmittelin ruokaa ja tiskasin. Sitten siivoilin oman huoneen ja osuuteni yhteisistä tiloista. Huomenna olisi taas tarkastus…Siivoilun jälkeen pitikin jo pakata kamat ja lähteä jumppaan. Kävin keskustassa pumpissa ja combatissa. Ilta meni kotona syödessä, tätä kirjoitellessa ja netissä asioita hoidellessa. Varmaan tunti kului visalaskujen setvimiseen... Luottokunta oli jotain sähläillyt niiden kanssa. Piti omista kuiteista laskeskella summia ja luottokuntaankin soittaa. Mutta sekin asia on nyt kunnossa.

Lisää havaintoja…

- Täällä harrastetaan paljon smoothieita (siis tehosekoittimessa sekoitettu kuohkeaksi hedelmiä/marjoja, jäitä, jätskiä/sorbettia ja maitoa/mehua/jugurttia). Ne on tosi hyviä.

- Täällä on autojen ja jalankulkijoiden lisäksi omia liikennevaloja pyöräilijöille (niissä on pyörän kuva) ja busseille (niissä on B) myös.

- Uusia LesMills ohjelmia tehdään täällä vain kuukauden verran. Sitten ohjaajat saavat jo miksailla.

- Täällä kaikki pesevät tiskinsä sellaisella sienellä, ei siis tiskiharjalla. Siis kaikki, muutkin kuin aussit. En ole nähnyt kenenkään käyttävän tiskiharjaa. Onko se joku suomalainen juttu?

- Täällä kaikki syövät pääruoan vasta illalla. Ihmiset syövät aamupalan, luonaaksi jotain kevyempää ja päivällisen illalla. Itse eroan joukosta, kun syön ruoan jo päivällä ja illalla vaan iltapalaa.

- Kämppiksistäni kukaan ei juuri juo maitoa. Eivätkä ne syö paljoa jugurttia. Eivätkä tavallisia voileipiä (erikoisempia leipiä tai eivät ollenkaan, tai laittavat päälle jotain outoa).

- Ellulle ja Tiinalle tiedoksi, että Billobong ja Roxy todella ovat australialaisia merkkejä. Ja ne ovat täällä (aitoina) tosi kalliita!

- Täällä on paljon kanapikaruokapaikkoja (Kfc, Nandos, Chicken Treat…)

- Täällä näkee ihmisillä farkkuja helteelläkin! En ymmärrä, kuinka joku voi niin lämpimällä ilmalla pitää niitä. Jopa silloin kun oli 40 astetta lämmintä, näki joitain ihmisiä pitkähihaisissa ja –lahkeisissa!

- Täällä on paljon leipomoita (ja kahviloita), joka kadunkulmassa lähes. Ja aina tekisi ohi mennessä mieli ostaa jotain hyvää (leivoksia, kakkupaloja jne. )…Pitää yrittää hillitä itsensä.

- Koululaisilla on ihan hurjan isot reput aina mukana. En tiedä mitä ne niin paljon kantavat…kirjoja, eväitä, liikuntavarusteita???

- Burger King on täällä nimeltään Hungry Jack’s

- Kämppikset aina ihmettelee kun juon niin paljon maitoa ja syön niin paljon jugurttia (ja hedelmiä). Ja ruisleipä on kuulemma outoa… :)

Epäonninen rantareissu

Sunnuntai 22.4.2007

Heräsin aamulla kymmeneltä. Olisi tehnyt mieli nukkua pitempään, mutta kun ulkona oli niin kaunis ilma, halusin lähteä ulos. Lähdinkin sitten rannalle heti kun olin valmis, joskus yhdentoista jälkeen. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Menin bussilla keskustaan, siitä junalla Glendaloughun ja edelleen bussilla Scarboroughn rannalle. Tällä kertaa bussien ja junien aikataulut sopivat hyvin yhteen, matkassa meni tunnin verran (vaan). Ehdin makoilla rannalla tunnin verran, sitten alkoi pilvistyä. Puolisen tuntia sitten vielä sitkeilin välillä aurinkoa, välillä pilveä ottaen. Sitten oli jo niin pilvistä, että päätin lähteä. Ajattelin mennä vähän kävelemään ja sitten kenties tulla takaisin, jos sää selkenisi. Kun lähdin, rupesi hiljalleen satamaan. Sää näytti siinä vaiheessa sen verran kehnolta, että päätin lähteä ihan kotiin asti. Takaisintulomatkalla sateli moneen otteeseen pikkuisen, keskustassa bussia odotellessa hetkellisesti enemmänkin. Onneksi se kuitenkin lakkasi, etten kastunut kotiin kävellessä. Rannalla muuten yks englantilainen poitsu tuli juttelemaan ja loppujen lopuksi pyysi sitten treffeillekin, mutta joutui pettymään, kun sanoin olevani varattu enkä halunnut lähteä. Mulle taitaa yksi mies riittää…
Kotiin päästyäni laittelin ruokaa, söin ja tiskailin. Sitten käväisin netissä. Sen jälkeen rupesin leipomaan pullia! Taikinan kohotessa hoitelin vielä pari asiaa netissä. Ilta meni siinä leipoessa. Lisäksi tuli samalla katseltua Big Brotheria (se alkoi tänään) Hayleyn ja parin sen kaverin kanssa. Tytöt kävivät hakemassa pizzaakin ja sitten syötiin pizzaa ja pullia vielä jälkkäriksi. Hengailin vielä hetken muiden kanssa olkkarissa ja tulin sitten huoneeseeni. Palloilin vielä hetken netissä, kirjoittelin tätä jne. Sitten olikin jo nukkumaanmenon aika.

Pientä hommaa ja rentoutumista

Lauantai 21.4.2007

Heräsin aamulla urheasti kahdeksan jälkeen vaikka väsyttikin ja lähdin jumppaan. Kävin keskustassa rpm:ssä (la rpm:n ohjaaja on vähän rasittava) ja pumpissa (ohjaaja Anto on takuulla homo, mutta ihan hyvä ohjaaja). Canningtonissa tunnit olisivat olleet vieläkin aiemmin, en sentään lähtenyt sinne. Jumpan jälkeen kävin suoraan kaupassa. Olin kotona kahden maissa. Käväisin nopeasti netissä ja laittelin sitten ruokaa ja söin parvekkeella, kuin oli niin nätti ilma. Sitten tiskasin vielä. Sen jälkeen lähdin pihalle ottamaan aurinkoa, vaan makoilemaan ja lukemaan. Olin siinä ehkä tunnin verran, sitten alkoi tulla vähän viileä. Tänään suurin osa hienosta päivästä meni vähän hukkaan kun olin jumpassa, kaupassa ja laittelin ruokaa ym. No, jos huomenna on samanlaista, pitää keksiä jotain kivempaa. Sisään tultuani katselin nettijutut, kirjoittelin tätä, hääräilin kuvien kanssa ja vastaavaa. Kymmenen maissa menin hakemaan iltapalaa. Keittiössä oli muitakin, joten jäin sinne syömään ja juttelemaan. Juututtiin sitten Hayley ykkösen ja Hayley kakkosen kanssa juttelemaan… Oli tosi hauska porista. Joskus vähän ennen yhtä huomasimme, että kello on jo niin paljon! Menimme sitten nukkumaan. Olin aikonut mennä ajoissa nukkumaan ja nukkua kunnolla, koska viime aikoina on tullut nukuttua vähän vähemmän. Se siitä sitten… No, pitää ilmeisesti sitten nukkua huomenna pitempään…

Luistelemassa

Perjantai 20.4.2007

Meinasin lähteä aamulla jumppaan, mutten sitten mennytkään, jotta ehtisin vielä lukea. Enkä kyllä olisi jaksanut edes herätä niin ajoissa. Nousin puolen kymmenen maissa. Tein aamutoimet ja muuta pientä. Sitten otin viimeisen spurtin lukemisen kanssa ja tein samalla muistiinpanosivun. Kokeeseen sai ottaa yhden yksipuolisen A4 sivun muistiinpanoja, käsin tai koneella kirjoitettuna. Fontista ei oltu sanottu mitään, joten kirjoitin käsin hurjan pientä tekstiä, niin mahtui aika paljon. Luin aamupäivästä iltapäivään (osittain parvekkeella), välissä pidin pienen ruokatauon.
Kolmen jälkeen piti lähteä kampusta kohti. Kävin tulostamassa ja menin sitten luennolle. Meillä oli ensin luentoa puolisen tuntia ja välikoe siihen päälle. Koe kesti tunnin. Se oli ihan ok. Meni kai ihan ok. Riippuu vähän mitä opettaja vaatii, kuinka tarkkoja vastauksia se haluaa. Kysymykset oli ihan ok. Kaikkiin vastasin jotain. Saa nähdä mihin se riittää. Yhdessä tehtävässä sotkin pari asiaa… Muutama vastaus jäi ehkä vähän vajaaksi, kun oli taas niin julmettu kiire. Kokeessa oli 12 tehtävää. Useimpiin riitti ihan lyhyt vastaus, mutta osaan piti kirjoitella vähän enemmän. Ja tosiaan tunti vaan oli aikaa. Hirveästi ei ehtinyt muistiinpanoja katsella. Ja monet niistäkin asioista muisti. Parissa kohtaa tuli joku juttu katsottua, eli oli niistä vähän jotain hyötyäkin. Jos täällä kaikissa kokeissa on näin kiire, hermot menee…
Kokeen jälkeen tulin kiireesti kotiin, vaihdoin kamppeet, otin vähän välipalaa ja menin toimiston eteen, josta oli luistelemaan lähtö puoli seitsemältä. Jonkin verran tuttuja oli lähdössä mukaan. Tämä oli siis näitä ”kylän” järjestämiä aktiviteetteja. (Maksoi $12). Ajoimme bussilla jäähallille (en tiedä missä se oli, en katsonut mihin ajoimme). Sisällä saimme luistimet ja odottelimme hetken jäälle pääsyä. Luistimet olivat vähän hassut. Niiden terä oli vähän kuin taitoluistimissa (niissä oli piikit) ja itse kenkä oli kuin laskettelumono, kova ja samalla tavalla kiristettävä. Vähän oudot ne olivat, kun kenkä ei antanut yhtään periksi. Nilkat kipeytyivät vähän. Osittain se varmaan johtui siitä, etten ole luistellut vähään aikaan, mutta osasyy oli varmasti luistinten. Terä oli ihan ok ja onneksi ne olivat ihan suht terävät. Ihan hyvin niillä pääsi eteenpäin. Halli oli kai ihan normaali, melko pieni jäähalli (en ole ennen hallissa luistellut). Tällä illan yleisellä vuorolla siellä pistettiin ”disco”valot päälle ja musaa soimaan. Ihan mukava siellä oli mennä. Vähän ongelmia aiheutti se, että siellä oli ihan hirveästi porukkaa, joten koko ajan sai varoa ja väistellä ihmisiä. Hirveän kovaa ei voinut mennä. Vähän viileä siellä oli. Mulla oli verkkarit ja huppari tullessa päällä. Heti alkuun piti mennä laittamaan vielä sukkikset alle, heittää takki päälle ja etsiä sormikkaat ja kaulahuivi. Jotkut hullut menivät siellä shortseissa ja t-paidoissa, mutta ei siellä mun mielestä ihan niin lämmin ollut. Ja kaikkea näkyi siltä väliltä. Joillain pienemmillä tytöillä oli hauska yhdistelmä; jotain aika kevyitä hepeniä päällä ja sitten niiden lisäksi kaulaliinaa, korvalappuja ja vastaavaa…taisi olla enemmänkin tyylikysymys. Meidän porukassa oli kaikenlaisia luistelijoita; taitavampia ja vähemmän taitavia. Itse taisin olla aika hyvä. Samoin kaikki muut pohjoismaalaiset ja pohjoisamerikkalaiset osasivat luonnollisesti luistella ihan hyvin. Australialaisista osa osasi, osa ei. Paljon oli mukana myös sellaisia (lähinnä tuolta lämpimistä maista), jotka eivät olleet ikinä kokeilleet tai olivat luistelleet vain kerran tai pari. Oli huvittavan näköistä, kun ne menivät siellä reunoista kiinni pitäen. Itsekin olin siellä välillä mm. Meeraa taluttelemassa. Joillekin (mm. Jessille) opetin uusia ”temppuja” esim. takaperin luistelua. Keskellä kaukaloa pystyi sellaista vähän tekemään. Muuten piti lähinnä kiertää kaukaloa samaan suuntaan kuin muut. Ihan hauskaa siellä oli. Meillä oli luisteluaikaa reilut pari tuntia, eli ihan reilusti. Lähdimme takaisin kymmeneltä. Siinä vaiheessa olin jo melko väsynyt ja nälkäinen.
Kotona söin heti. Ihan heti ei päässyt nukkumaan, piti sähköpostit ja muut tärkeät jutut käydä katsomassa. Sitten pääsi nukkumaan. Sain illalla huoneeseeni vähän myös lämpöä. Mun huone on ollut vähän viileä nyt kun yöt ovat vähän viilenneet näin ”syksyn” tullen. Tämä on vielä etelään päin, joten aurinko ei paista tänne koskaan. Pohjoisen puolella olevat huoneet ovat vähän lämpimämpiä, kun aurinko paistaa niihin päivällä. En ole saanut lämmitintäni toimimaan ja sitten on vaan pitänyt vetää villasukkaa jalkaan ja ylimääräistä paitaa päälle. Nyt illalla kysyin Hayleylta onko siinä lämmittimessä joku erityinen kikka vai eikö se vaan toimi. Hayley tuli katsomaan ja ratkaisi ongelman. Sen lisäksi, että säätää lämpötilan ja laittaa sen on-asentoon, pitää seinästä painaa sellaista nappia. Sitä en tietenkään aiemmin ollut tajunnut tehdä. Nyt ei tarvitse enää palella, säätää vaan patterin vaikka 25 asteeseen… :)

Ja lukemista…

Torstai 19.4.2007

Heräilin kahdeksan jälkeen ja lähdin kymmeneksi luennolle. Tai lähdin jo hieman normaalia aikaisemmin, koska piti sitä ennen käydä tulostamassa harkkatyö, jonka luennolla sitten palautin. Sen kirjoittaminen oli vähän tuskaa, vaikkei sen pitkä tarvinnutkaan olla. Siinä piti kirjoitella tekemästämme excursiosta, eli sellaista jaarittelua. Ja koska olen tottunut kirjoittamaan tieteellisiä raportteja ja muutenkin vain täyttä asiaa, oli sellaisen liirumlaarumin kirjoittaminen vähän hankalaa. Varmaan lukiossa viimeksi on tarvinnut olla luova ja keksiä itse fiksua tekstiä. Ei meinannut millään keksiä mitään fiksua sanottavaa. Jotain sain kuitenkin aikaiseksi, katsotaan nyt mitä siitä tulee… Australia-kurssin luennolla käsiteltiin maan hallintoa, lainsäädäntöä, taloutta, puolustusta ja vastaavaa. Lisäksi opettaja kertoi Anzac Daysta, joka on vapaapäivä, se on ensi viikolla. Se on Australian ja Uuden-Seelannin joukkojen vuonna 1915 (Ensimmäinen maailmansota) Turkkiin rantautumisen vuosipäivä. Silloin australialaiset taistelivat ensimmäistä kertaa sodassa omina joukkoinaan, australialaisina, ei siis muiden (Iso-Britannian) rinnalla. Se on yksi tärkeimmistä vapaapäivistä. Monet pitävät sitä Australian todellisena kansallispäivänä (vaikkei se sitä ole). Eli se on vähän kuin Itsenäisyyspäivä Suomessa. Kaupat ja kaikki ovat silloin kiinni. Silloin on kaikenlaisia tapahtumia (mm. muistomerkeillä), paraateja ja vastaavaa. Katsoimme luennolla lisäksi tuosta kyseisestä tapahtumasta kertovan leffan Gallipoli. Se oli ihan hyvä. Kiva, kun katsellaan luennolla hyviä leffoja… :)
Luennon jälkeen käväisin kirjastossa ja tulin sitten kotiin. Lämmittelin ruokaa, söin ja tiskasin. Sitten taas luin (osaksi parvekkeella)… Illemmalla lähdin taas jumppaan. Kävin keskustassa combatissa ja balancessa. Balancessa vähän ärsyttää kun se ohjaaja ei aina tee biisejä ihan ohjeiden mukaan. Sattuneesta syystä tiedän, miten ne menevät… Voi tietty olla, että välillä unohtuu mitä tulee, mutta tässä tapauksessa luulen, että se on ainakin osittain tietoista. Tänäänkin tehtiin pari tosi ihanaa vanhaa biisiä, mutta ne eivät olleet niin hyviä, kun ei tehty ihan ”oikein”. Täällä siis tosiaan miksaillaan jo (varmaan kolmatta viikkoa). Paljon ollaan tehty kivoja vanhoja ohjelmia. Joitain uusiakin biisejä on tullut, niin vanhoja, etten ole niitä tehnyt. Melkein joka tunnilla on ollut ”uusi” vähän erilainen ohjelma eli uusi miksaus siis. Itse usein Suomessa teetän samaa miksausta useamman kerran, mutta täällä ohjaajat usein tekevät joka tunnille uuden (toisaalta kiva, toisaalta ei). Jumppien jälkeen tulin kotiin. Ilta meni lukiessa, netissä ym.

Jäätelön valmistusta labrassa :) !!!

Keskiviikko 18.4.2007

Tänään oli heti aamusta labrat ja valmistettiin tosiaan jäätelöä! Maistamaan päästään tosin vasta seuraavalla labrakerralla. Sitä odotellessa… Labrojen jälkeen käväisin keskiviikkomarkkinoilla ja sen jälkeen etsin mukavan aurinkoisen paikan ja luin hetken kokeeseen. Puolen päivän maissa kävin hakemassa ilmaisen hodarin (kilta tarjoaa niitä aina silloin tällöin) ja sen syötyäni menin vielä kiertämään sellaiset Careers-messut. Ne olivat vähän kuin DuuniDay Lappeenrannassa eli sellaiset messut, jossa on yrityksiä esittelemässä itseään ja katsastamassa tulevaisuuden työntekijöitä. Opiskelijat voivat sitten tutustua yrityksiin, kysellä kenties työpaikkoja jne. Eli siis tapahtuma, jossa yritykset ja opiskelijat kohtaavat. DuuniDayhin verrattuna täällä oleva tapahtuma oli vaan paljon laajempi, ehkä 10 kertaa isompi. Kävin kiertämässä alueen ja keräilemässä vähän karkkia ja muuta roinaa :). Mulle toi ei nyt ollut niinkään hyödyllinen, koska ainakaan tällä hetkellä ei ole suunnitelmissa jäädä Australiaan töihin. En sitä paitsi edes tuntenut mukana olevia yrityksiä. Jos niihin olisi halunnut tarkemmin tutustua, siihen olisi mennyt koko päivä… Mutta olihan siellä ihan kiva huvikseen kierrellä.
Yhden jälkeen tulin kotiin, laittelin ruokaa, söin ja tiskailin. Sitten lueskelin kokeeseen parvekkeella ja nautin samalla aurinkoisesta, lämpimästä ja kauniista säästä. Viiden jälkeen lähdin käymään jumpassa (keskustassa pumpissa). Ilta meni kotosalla. Piti vielä vähän lukea, viimeistellä yksi kirjoitustyö (huomenna pitää palauttaa), syödä, käydä netissä, kirjoitella tätä ym.

Lukemista

Tiistai 17.4.2007

Olin aikonut mennä jumppaan heti aamusta, mutta nukuin reilun tunnin liian pitkään enkä sitten ehtinytkään. Rassailin puhelinta eilen illalla (vaihdoin Suomen liittymän ja takaisin) ja sen yhteydessä jouduin asettamaan kellonajan uusiksi. Laitoin illalla ajaksi vahingossa 9.47 tai vastaavaa (en muista paljon kello oli), enkä siis 21.47 niin kuin olisi pitänyt. Johtui varmaan siitä, että katsoin sen australialaisesta kelloradiostani, joka näyttää illallakin ajan tyyliin 6.15, enkä ajatellut asiaa sen enempää. Täällä nimittäin ilmoitetaan aika illallakin niin, perässä sitten tosin pm. Eli täällä ihan yleisesti sanotaan esim. 9.25 pm eikä 21.25. Niin…eli kun sitten illalla laitoin ajan ”väärin”, niin aamulla se sitten näytti herätessäni 20.55 tai jotain. Ja kun herätys oli asetettu 7.40, niin eihän se tietenkään sitten soinut! Heräilin joskus yhdeksän maissa ja silloin oli pitänyt olla jo bussipysäkillä jos olisi jumppaan halunnut. Makailin sitten vielä hetken ja nousin puolen kymmenen maissa. No, saipa ainakin nukkua vähän enemmän. Onneksi aamulla olisi ollut vaan jumppa, eikä mitään pakollista luentoa tms.

Aamutoimien jälkeen laittelin pyykkejä kaappiin ja rupesin sitten lukemaan kokeeseen (joskus 11 maissa). Siihen sitten menikin oikeastaan koko päivä… Joskus yhden-kahden maissa pidin taukoa sen verran, että laittelin ruokaa, söin ja tiskasin. Sitten luin taas. Puolen viiden maissa pakkasin kamppeet ja lähdin jumppaan (ja kävin kaupassa nopeasti sitä ennen). Tarkoituksenani oli lähteä illalla Suomi-tyttöjen kanssa kävelemään, mutta jätin sen sitten väliin, koska halusin jumppaan. Jumppa kun jäi aamulla väliin… Kävin keskustassa bodyattackissa. Olipas ihanan kamala tunti taas. Se on ihanan tehokasta. Sillä tunnilla saa kyllä itsensä ihan kuoleman partaalle jos jaksaa täysillä vetää koko tunnin. Syke on ylhäällä ja hiki virtaa…! Toivottavasti se tulisi Suomeenkin jossain vaiheessa! Tunnin jälkeen tulin kotiin, söin, kattelin huomisen labran ohjelman, viimeistelin edellisen labraselkkarin (joka pitää palauttaa huomenna), kattelin ”pakolliset” nettijutut, kirjoittelin tätä ym. Siinä se ilta sitten menikin.
Sää oli tänään suurimmaksi osaksi melko pilvinen mutta ihan lämmin.

Valokuvat

Olen lähettänyt armaalle veljelleni uusia valokuvia (Australian kuvia). Ne ilmestyvät nettiin heti kun Aleksi ehtii/jaksaa laittaa ne. Eli tulossa on. Tiedoksi tämä vaan, kun niin moni on jo kysellyt. En vain aikaisemmin ehtinyt niitä karsia, nimetä ym. Sinne on nyt tulossa helmikuussa otettuja kuvia. Yritän lähiaikoina ehtiä katsomaan lisää (maaliskuun kuvia ja reissukuvia huhtikuulta). Koittakaa jaksaa hetki vielä odottaa...

Paluu arkeen

Maanantai 16.4.2007

Eilen satoikin sitten oikein kunnolla. Tänään oli uutisissa, että eilen satoi yhden päivän aikana suunnilleen saman verran kuin yleensä koko kuukauden aikana! Eilen satoi sen mukaan 40 mm. Koko huhtikuun keskiarvosademäärä on 44 mm. Pitkä kuiva kausi päättyi siis kunnon sateeseen. Kyllähän sitä eilen tuli paljon, mutta en olisi uskonut, että ihan noin paljon.
No, tänään oli jo kauniimpi ilma. Lähipäivinä saattaa vielä tulla pieniä kuuroja, mutta loppuviikolla pitäisi olla taas kaunista ja lämmintä (normaalia).

Heräilin tänään kahdeksan jälkeen. Tein aamutoimet ja harrastin sitten vielä hieman viime hetken paniikkilukua. Kymmenen jälkeen piti lähteä koululle, välikoe alkoi 10.30. Meillä ei siis tänään ollut viljakurssin luentoa ollenkaan, vaan sen tilalla pidettiin välikoe. Se kesti 1,5 tuntia. Koe meni varmaan ihan ok, ei täydellisesti, muttei ihan penkin allekaan. Kysymykset olivat ihan normaaleja, ihan fiksuja, suurimmaksi osaksi sellaisia, mitä nyt olettaa saattoi. Kaikki olivat teoriakysymyksiä. Osaan riitti ihan lyhyt vastaus, osaan piti kirjoittaa enemmän. Suurimmaksi osaksi asiat olivat luentomuistiinpanoissa. Pari sellaista kysymystä oli myös, että vastausta ei suoraan muistiinpanoista löytänyt. Niistä kuitenkin oltiin puhuttu luennolla. Eli luennolla tosiaan kannattaa kirjoittaa myös asioita, mitä luennoitsija puhuu, ei vain niitä, joita taululla näkyy. Itse aina teenkin niin. Luennoitsija itse asiassa näistä kysymyksistä mainitsi jo ennen koetta. Muistin asioita ihan suht hyvin. En tietenkään ihan kaikkea, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin. Välillä meinasi olla ongelmana se, että tiesin vastauksen suomeksi, mutta en oikein osannut muotoilla sitä fiksusti englanniksi. Piti sitten jotenkin yrittää väkertää se. (Tätä etukäteen vähän pelkäsin.) Se, mikä kokeesta teki inhottavan ja vaikean, oli se, että aikaa oli aivan liian vähän tai sitten kysymyksiä liikaa. Siinä oli muistaakseni 6 kysymystä, jokaisessa oli kohtia a-b tai a-c, koepaperi oli lähes kymmensivuinen (vastattiin siihen paperiin). Ja aikaa oli vain 1,5 tuntia! Pariin viimeiseen tehtävään en oikein kunnolla ehtinyt vastata. Huomasin vasta lopussa, että siellä olikin vielä yksi sivu… Kirjoitin kyllä kaikkiin jotain, mutta osa varmaan jäi vähän vajaiksi. Lopussa kirjoitin vain hyvin lyhyesti tärkeimmät kohdat, tai johonkin muistaakseni vain pari sanaa, jotta opettaja näkee, että tiedän jotain mutten vaan ehdi kirjoittaa enempää (niin meille on Suomessa opetettu, että jos ei ehdi, niin vaikka selittää edes pääpiirteissään miten esim. lasku menee, siitäkin voi pari pistettä saada). Eli hoppu oli, ei liikaa ehtinyt miettiä. Toivottavasti se nyt menee edes jotenkin…

Kokeen jälkeen kävin kirjastossa kopioimassa ja tulostamassa. Sitten menin vielä kirjakauppaan ostamaan paperia. Täällä ei ole ruudullista luentopaperia! Piti sitten ostaa viivallista. Kotiin tullessa kävin postilaatikon ja toimiston kautta. Hain toimistosta paketin (Jonkka oli lähettanyt nimpparilahjaksi 2 Fazerin sinistä suklaalevyä :)! Kiitos kovasti niistä!), ilmoittauduin perjantain luisteluun (mennään ”kylän” ihmisten kanssa halliin luistelemaan!) ja pyysin jotain vaihtamaan huoneeni palovaroittimen patterin (varoitin on nyt piipittänyt jo pari päivää ja tehnyt minut hulluksi). Sitten tulin kotiin syömään (yhden maissa). Seuraavaksi käväisin netissä ja vastaavaa ja ehdin sitten hetken lukea kokeeseen (seuraava välikoe olisi perjantaina). Kolmen jälkeen piti pakkailla ja lähteä jumppaan. Kävin keskustassa pumpissa. Tunnin jälkeen venyttelin vähän, kävin suihkussa ja tulin sitten kotiin. Osa pyykeistä oli kuivunut, piti niitä laitella kaappiin. Ilta meni kokeeseen lukiessa, syödessä, netissä, blogia kirjoitellessa ym.

Täällä viikolla pitää tosiaan lukea. Ja parin työn palautus olisi myös. Ne on onneksi jo lähes valmiita. Ja tätä pitää kirjoitella. Ja kuvien kanssa pitäisi rassailla. Jne. Kovasti olisi hommaa. Ei ainakaan tule tylsää… Ensi viikolla varmaan vähän normalisoituu.

Täällä on kuulemma jo hiljalleen syksy (paikallisten mukaan). Mutta näiden syksy tuntuu olevan sellainen keskivertokesä Suomessa. Mun mielestä on siis edelleen melko kesäistä. Suurimmaksi osaksi aurinko on paistellu ja lämpöä on päivällä reilu 20. Yöllä on vähän viileämpää, ehkä 10-15, joskus alle kymmenenkin. Silloin sisällä menee vähän viileäksi.

Paremmin talven lähestymisen huomaa päivän lyhentymisestä. Aurinko laskee nykyään jo joskus kuuden maissa (nousee ennen seitsemää?). Kun tulin, pimeä tuli vasta vähän ennen yhdeksää. Silloin oltiin kyllä kesäajassa. Jos se muutetaan talviaikaan, mikä nyt on, se oli siis vähän ennen kahdeksaa. Mutta on siinä siis melkein jo parin tunnin ero. Eihän täällä niin pimeää tulekaan kuin Suomessa talvella, mutta pimenee kumminkin jonkin verran. Kesällä oli valoisampaa (ei tosin niin valoisaa kuin Suomessa kesällä).

Lukemista ja kotihommia

Sunnuntai 15.4.2007

Jo huhtikuun puoliväli! Kylläpä aika menee nopeasti…

Heräilin tänään yhdeksän jälkeen. Meinasin ensin lähteä joogaan, mutta en sitten lähtenytkään, koska täksi päiväksi oli niin paljon tekemistä. Ajattelin, että ehdin paremmin jos en mene. Aloitin lukemalla osan koealueesta. Sitten siivoilin huoneeni ja kylppärin. Samaan syssyyn laittelin ruokaa ja tiskailin. Sillä aikaa kun makaronilaatikko oli uunissa, luin taas vähän. Kävin välissä syömässä ja jatkoin sitten taas lukemista. Seuraavaksi lähdin viemään pyykit pesukoneeseen. Lueskelin taas sillä välin kun pesukone pyöri. Puolen tunnin päästä piti käydä hakemassa pyykit ja laittaa ne kuivumaan. Sitten kokeeseen luku taas jatkui. Kun vihdoin sain kaiken luettua, kello taisi olla jo seitsemän. Sitten kirjoittelin blogia ja kävin katsomassa päivän nettijutut (mailit, uutiset jne.). Siinä se ilta sitten menikin.
Tänään ei ollut mitään ongelmia olla sisällä koko päivä. Ilma nimittäin oli aika kehno. Jo aamusta keli oli pilvinen. Puolen päivän maissa alkoi sataa ja sitten satoikin oikeastaan koko loppupäivän. Välillä satoi ihan kaatamalla, välillä hieman vähemmän. Nyt illallakin vielä sataa ja tuulee kovasti. Ilmeisesti kun täällä joskus harvoin sataa, niin sitten sataa kunnolla… Ei täällä tosiaan montaa kertaa ole kunnolla satanut. Sade tekee varmaan luonnolle ihan hyvää. Talvella täällä ilmeisesti sataa jonkin verran enemmän. Saa nähdä milloin se sitten alkaa. Nyt ilmeisesti on jo syksy. Tosin jos multa kysytään, niin ilmat ovat edelleen olleet ihan kesäiset (aurinkoista, reilu 20 lämmintä, yöllä ehkä 10-15), paitsi tänään…. Tosin ei tänäänkään hirveän kylmä ollut vaikka satoikin.

Rannalla lukemassa

Lauantai 14.4.2007

Heräilin tänään vähän ennen kahdeksaa ja lähdin taas heti aamusta jumppaan. Kävin combatissa Canningtonissa. Jumpan jälkeen kävin suoraan kaupassa ja tulin sitten kotiin laittamaan ruokaa. Söin ja tiskasin vielä. Sitten pakkasin kamppeeni ja lähdin rannalle lukemaan (joskus yhden maissa). Oli niin kaunis ilma, etten halunnut olla sisällä. Sain ihan hyvin luettua, ensin bussissa, sitten junassa ja lopulta rannalla (Cottesloe). Olin siellä kolmisen tuntia. Takaisin tullessakin luin vielä junassa ja bussissa. Rannalla ei enää ollut niitä taideteoksia, se tapahtuma oli jo päättynyt. Nyt siellä oli taas normaalin näköistä. Ihan lämmintä (ei kuuma) ja aurinkoista oli. Näin rannalla 2 hääparia, jotka olivat ottamassa hääkuvia itsestään. Kuvien ottaminen rannalla taitaa täällä olla aika tavallista. Junassa oli menomatkalla taas kerran lipuntarkastus. Niitä on täällä tosi usein, tämä oli varmaan ainakin viides kerta täällä ollessa. Takaisin tullessa juna oli ihan tosi täynnä. Ihmettelin ensin, miten siellä lauantaina oli niin kova ruuhka. Tajusin sitten, että Fremantlessa oli varmaan juuri päättynyt futispeli ja kaikki olivat tulossa sieltä. Ihmisillä oli nimittäin violetti-vihreä-puna-valkoisia paitoja, kaulaliinoja, hattuja, lippuja ja vastaavia (paikallisen jalkapallojoukkueen värit). Ja selvennettäköön, että kysehän siis ei ole tavallisesta jalkapallosta (soccer), vaan australialaisten jalkapallosta, joka on eri asia.
Ilta meni kotona netissä pyöriessä, blogia kirjoitellessa jne.

Paljon tekemistä reissun jälkeen

Perjantai 13.4.2007

Heräilin vähän ennen kahdeksaa ja lähdin heti aamusta jumppaan. Oli taas muutaman päivän tauon jälkeen kova hinku salille. Kävin Canningtonissa RPM:ssä ja pumpissa. Sitten tulin kotiin ja käväisin ensi töikseni netissä. Seuraavaksi laittelin ruokaa, söin ja tiskasin. Sen jälkeen pitikin käydä lukemaan kokeisiin. Siinä sitten vierähtikin useampi tunti. Illalla hoitelin vielä jotain juttuja netissä (paljon kaikkea hoidettavaa), katselin telkkarista yhden leffan ja vastaavaa. Nukkumaan kerkesin joskus puolen yön maissa. Päivä oli ihan kaunis, mutta kului valitettavasti suurimmaksi osaksi sisällä.

Aboriginaalijuttuja, herkuttelua ja delfiinit

Torstai 12.4.2007 (3. päivä)

Herätys oli torstaina jo kuudelta ja lähtö puoli seitsemältä. Ajoimme heti alkuun pari tuntia Margaret Riveriin (hieman isompi kaupunki), jossa pysähdyimme joen varressa olevalle taukopaikalle syömään aamupalaa. Sitten ajoimme vielä vähän matkaa ja menimme suklaatehtaaseen! Siellä sai lasin takaa katsella, kuinka suklaanameja tehdään. Lisäksi oli aikaa kierrellä myymälässä ja syödä ilmaisia maistiaisia. Valkoinen suklaa oli erityisen hyvää ja söinkin sitä melko paljon… :) Siellä oli kaikkea tosi hyvän näköistä, suklaata kaikessa mahdollisessa muodossa konvehdeista keittokirjoihin ja suklaiseen hierontaöljyyn. Muutakin löytyi, mm. marmeladeja ja hilloja. Olisin mielelläni ostanut jotain (suklaata), mutta en raaskinut kun kaikki oli melko kallista.
Suklaanmaistelun jälkeen siirryimme lähellä olevaan Aboriginal Centeriin. Kiertelimme siellä ensin sellaisessa rakennuksessa, jossa museon tyylisesti kerrottiin aboriginaaleista. Lisäksi siellä oli taidetta ja vastaavaa. Sitten teimme aboriginaalioppaan johdolla pienen kierroksen lähimetsässä. Opas kertoili aboriginaalien elämästä. Saimme mm. kuulla miten mitäkin kasvia tai eläintä voi käyttää ja mihin, miten majoja rakennetaan, miten luonnon merkkejä luetaan jne. Lisäksi opas kertoi meille sellaisella nuotiopaikalla työkalujen valmistuksesta, aseista, rangaistuksista ja kaikesta. Yleensä elämänmenosta. Hän myös näytti miten joitain työkaluja valmistetaan. Paikka oli ihan mielenkiintoinen kokonaisuudessaan.
Seuraavaksi ajoimme taas yhdelle viinitilalle maistelemaan viinejä. Sieltäkin löytyi pari ihan hyvää. Sen jälkeen ajoimme taas hetken. Nyt menimme eräälle rannalle syömään lounasta. Se oli tosi kiva paikka, maisemat olivat jälleen hienot. Seuraavaksi ajoimme hieman pitempään, noin 1,5 tuntia, kaupunkiin nimeltä Busselton. Kävimme siellä rannalla katsomassa Busselton Jettyä, joka on lähes 2 km pitkä laituri! Se on koko eteläisen pallonpuoliskon suurin laituri. Meillä ei valitettavasti ollut aikaa kävellä laiturin päähän. Kävelimme kuitenkin hetken kauniilla rannalla ja katselimme laituria rannasta käsin. Busseltonista jatkoimme matkaa Bunburyyn. Siellä kävimme noin tunnin kestävällä veneajelulla, jossa näimme delfiinejä. Ajelimme ympäriinsä delfiinejä katsellen ja kuvaillen. Niitä oli paikoitellen aika paljonkin. Olivat tosi söpöjä, poikaset varsinkin. Venereissun jälkeen pidimme rannassa pienen tauon ja lähdimme sitten ajelemaan Perthiä kohti. Parisen tuntia ajettiin vielä, yksi tauko pidettiin matkalla vielä. Olimme perillä seitsemän jälkeen. Jouduin odottelemaan keskustassa bussia melkein puoli tuntia. Kävelin vähän kaupungilla, ettei tarvitsisi vaan seisoskella pysäkillä. Olin kotona kahdeksan jälkeen. Purkailin kamat, kävin suihkussa, juttelin Jonkan kanssa, lueskelin sähköpostit ja vastaavaa. Sitten pitikin käydä nukkumaan.

Mulla oli nimpparitkin torstaina. Kiitos muutamalle onnittelijalle, jotka muistivat sen.

Upeita rantoja ja valtavia puita

Keskiviikko 11.4.2007 (2. päivä)

Herätys oli keskiviikkona 7.30 ja aamupala 7. Lähdimme liikkeelle puolen kahdeksan maissa. Ajoimme ensin yhden kukkulan (Anzac Hill), josta oli hienot näköalat King George Sound-lahdelle (merelle), yli Middleton Beachille. Se oli kiva pieni ranta. Kävimme siellä katselemassa maisemia hetken aikaa. Sitten ajoimme kaupungin läpi ja näimme mm. koiran pään muotoisen kiven. Albany vaikutti ihan mukavalta (pikku)kaupungilta.
Sitten ajoimme reilu puoli tuntia seuraavaan pikkukaupunkiin, Denmarkiin. Katselimme siellä vähän ympärillemme sillä aikaa kun Bart tankkasi ja kävi kaupassa. Denmark vaikutti idylliseltä pikkukaupungilta. Siellä oli melko vihreää (metsiä). Talvella kuulemma sataa melko paljon. Kaupungissa on kuulemma paljon taiteilijoita, ympäristöihmisiä ja hippejä…?
Seuraavaksi ajoimme taas hetken aikaa (puolesta tunnista tuntiin) ja päädyimme William Bayn kansallispuistoon ja siellä rannalle nimeltä Green’s Pool. Paikka oli tosi hieno. Kävelimme pienen lenkin Elephant Rocks -nimisille kallioille ja sieltä rannan kautta hiekkarannalle. Osa kävi siellä uimassa. Näimme taas aivan upeita rantakallioita ja –kiviä, kauniin sinisen meren ja hienon hiekkarannan lahden pohjukassa. Nyt ilmakin oli kaunis ja ihan lämmin. Ranta on suosittu paikka paikallisten keskuudessa ja siellä olikin melko paljon ihmisiä.
Sitten ajoimme jälleen pienen hetken ja päädyimme sellaiselle mehiläistilalle (Bartholomews Meadery). Siellä tuotetaan hunajaa, hunajaviinejä, hunajajätskiä, hunajakynttilöitä, -voiteita ja vastaavaa. Kaikenlaisia hunajatuotteita siis. Niitä sai siellä maistella ja katsella. Se oli tosi söpö paikka, siellä oli kaikkea kivaa ja hyvää. Hunaja-jugurttijätski oli tosi hyvää. Samoin melkein kaikki viinit. Varsinkin yksi niistä oli erityisen hyvä. En kuitenkaan raaskinut ostaa mitään…
Seuraavaksi ajoimme (puolisen tuntia) jälleen yhteen kansallispuistoon ja siellä paikkaan nimeltä Valley of the Giants. Nimensä mukaisesti se on paikka, missä kasvaa mielettömän isoja puita (jotain eukalyptuslajeja). Ne ovat yleisesti 60-70 (jopa 75) m korkeita ja alhaalta hurjan paksuja. Toinen metsän valtalajeista on maailman toiseksi suurin puu. Useimmat niistä ovat jopa 300-400 vuotta vanhoja. Koko metsä on siis älyttömän vanha. Puut ovat hyvin vaativia kasvupaikkansa suhteen; niitä ei kovin monessa paikassa kasva. Kävelimme siellä ensin sellaisen Tree Top Walk -kierroksen, joka oli noin 600 m pitkä. Koko reitti kulki noin 30-40 metrin korkeuteen rakennetuilla ”silloilla”. Olimme siis suunnilleen puiden runkojen puolivälissä. Kun katsoi alas, näki puiden alaosat ja kun katsoi ylös, näki latvat. Se oli ihan mieletön. Tämän jälkeen kävelimme toisen reitin, nimeltään Ancient Empire Walk, joka oli noin 500 m pitkä. Sillä reitillä käveltiin ihan maan pinnalla. Siellä oli samoja isoja puita. Ne olivat vielä erityisen paksurunkoisia ja siellä oli paljon puita, joissa oli rungossa sellaisia isoja koloja. Jotkut olivat niin massiivisia, että ne olivat kuin luolia ja niihin pystyi mennä sisään. Siis puun rungon sisään! Sekin oli upea. Kierroksen jälkeen kävin vielä kävelemässä sen ensimmäisen kierroksen uudestaan! Sitten sai kierrellä vielä hetken matkamuistomyymälässä.
Matka jatkuu… Seuraavaksi ajoimme hetken ja pysähdyimme kauppaan. Sitten istuimme taas bussissa, nyt vähän pidemmän aikaa, tunnin verran, jonka jälkeen pysähdyimme Perberton-nimisessä pikkukylässä. Siitä jatkoimme lyhyen matkan Warrenin kansallispuistoon, jossa oli suuri puu nimeltään Bicentennial Tree. Se oli 72 m korkea. Ja siihen puuhun sai halutessaan kiivetä. Se oli pelottavaa ja melko vaarallistakin. Puun runkoon oli kiinnitetty sellaisia ehkä metrin mittaisia rautatankoja, jotka muodostivat ikään kuin kierreportaat puun ympäri alhaalta lähes ylös asti. Ne oli yhdistetty toisiinsa ja siinä sivulla oli sellainen verkkosysteemi. Mutta alla ei ollut mitään! Eikä mitään turvavarusteita ollut! Siitä jos jalka lipeäisi, voisi helposti tipahtaa alas, todennäköisesti huonoin seurauksin. Mutta pitihän sinne tietysti kiivetä, hullu kun olen. Täytyy myöntää, että vähän kyllä pelotti. Mutta menin silti. Minun lisäkseni Bart ja 2 muuta poikaa kiipesivät ylös asti. Muutama muu kiipesi ensimmäiselle tasolle ja loput jäivät suosiolla maahan. Puussa oli niiden pahojen ”portaiden” jälkeen ensimmäinen levähdyspaikka noin 25-30 m korkeudessa. Siitä ne pahat ”raput” jatkuivat suunnilleen saman verran ylöspäin toiselle tasolle (50-60 m). Tämä toinen vaihe oli kaikkein pahin. Siinä raput olivat välillä tosi jyrkät, välillä loivemmat, ja välillä sai ”kiivetä” oksan yli. Toisen tason jälkeen oli vielä kolmas, neljäs ja viides (muistaakseni) taso. Sen kakkostason jälkeen kiipeäminen oli kuitenkin helppoa ja turvallista. Siellä oli ihan normaalit tikapuut ja koko ajan oltiin sellaisen suljetun ”häkin” sisällä. Sieltä ei olisi millään voinut pudota. Huipulta oli mahtavat näköalat yli puiden latvojen. Oli se ehkä kaiken vaivan ja pelkäämisen arvoista…
Sydän vielä vähän pamppaillen palasimme bussiin ja ajoimme seuraavaan majapaikkaan, joka oli melko lähellä. Se oli keskellä maaseutua sellainen maatilamainen (loma)”kylä” Siellä oli muutama mökki, joissa oli pari huonetta kerrossänkyineen, pieni keittiö, oleskelutila ja vessa. Ulkoa löytyi grillikatos, toinen wc/suihku ja vastaavaa. Kenguruaitauskin siellä oli (ja kenguruja). Majoituimme yhteen mökkiin koko porukka. Sitten pääsi suihkuun ja sen jälkeen laitettiin ruokaa grillikatoksella (grilliruokaa siis) ja syötiin. Siellä meni ilta istuessa, jutellessa, juodessa jne. Opin taas pari uutta hauskaa juomapeliä. Se toinen oli erityisen hauska (sitä pitää kokeilla Suomessa sitten joskus). Oli tosi kivaa. Joskus 11 maissa menimme nukkumaan.

Reissuun taas! (3 Day Southwest Tour), ensin mm. vuorella kiipeilyä, viininmaistelua ja upeat rantakalliot

Tiistai 10.4.2007 (1. päivä)

Tiistaina tuli siis lähdettyä uudestaan reissuun. Kyseessä oli tällä kertaa saman järjestäjän (Planet Perth Tours) 3 päivän reissu Australian lounaiskulmalle, eli Perthistä etelään päin siis. Kuljimme suunnilleen reittiä Perth(-Williams-Kojonup)-Albany-Denmark-Pemberton-Margaret River-Busselton-Bunbury-Perth. Albanyyn on matkaa joku 500-600 km (linnuntietä reilu 400 km). Se on Perthistä eteläkaakkoon, ihan Australian etelärannikolla. Ajoimme sinne suoraan (sisämaata pitkin). Takaisin emme tulleet yhtä suoraan, joten matkaa kertyi enemmän. Ajoimme enemmän rantoja seuraillen (länteen, pohjoiseen). Reissu oli melko samanlainen kuin edellinenkin. Maisemat vaan olivat vähän erilaiset. Etelärannikolla on hieman viileämpi ja sateisempi ilmasto. Maasto olikin siellä jonkin verran rehevämpää kuin mitä Perthissä ja sen pohjoispuolella. Siellä oli melko vihreää ja näkyi jopa metsiä! Peltoja oli myös jonkin verran (puita niiden välissä). Lampaita näkyi paljon. Lisäksi maasto oli hieman mäkisempää (suurimmaksi osaksi koko Länsi-Australia on ihan littana).

Ensimmäisenä päivänä meillä oli vähän huono säkä ilman suhteen. Aluksi oli ihan hyvä sää; puolipilvistä ja lämpötila ihan ok. Puolen päivän maissa meni sää meni pilviseksi ja viileni, ja sitten alkoi satamaan (tai ajoimme siis sateiseen paikkaan). Loppupäivä oli enemmän tai vähemmän pilvinen ja sateinen. Onneksi ei kuitenkaan ollut ihan kamalan kylmä. Seuraavat päivät olivat parempia; puolipilvistä (välillä paistetta, välillä ei) ja ihan suht lämmin. Myös Perthissä oli takaisin tullessa ihan mukava kesäinen keli. Jotain hyvääkin: nuha katosi matkalla.

Alue, jossa nyt ajelimme, ei ollut ihan niin tyhjää kuin viimeksi. Vähän useammin tuli vastaan joku pieni kylä/kaupunki, taukopaikka tai jotain muuta. Tosin alue ei ollut yhtä iso. Kännykässäkin oli välillä jopa kenttää (tai oikeastaan suurimman osan ajasta).

Tällä kertaa ryhmämme oli vähän heterogeenisempi (mutta ei paljon). Mukana oli lisäkseni 3 englantilaista poikaa, jotka olivat reppureissaamassa Australiassa ja muuallakin (eivät tunteneet ennestään toisiaan), nuori englantilainen pariskunta, jotka olivat Ausseissa töissä (Sydneyssä) ja lomalla, heidän kaverinsa (aussityttö Sydneystä), saksalainen tyttö, joka kuitenkin asuu Australiassa, irlantilainen tyttö, joka asuu Australiassa, ja tytön irlantilaiset vanhemmat. Kaikki olivat melko nuoria, suunnilleen 23-30-vuotiaita, lukuun ottamatta sitä vanhempaa irlantilaista pariskuntaa. Ja jälleen olin siis ainoa, joka ei puhu niin täydellistä englantia. Se saksalainenkin oli asunut Australiassa jo muutaman vuoden. Lisäksi meillä oli mukana Bart, kuljettaja, opas ym. Hänkin oli hyvin joukkoon sopiva, minun ikäiseni railakas nuorimies.

Heräsin tiistaiaamuna jo viiden jälkeen. Kuuden jälkeen piti lähteä kotoa, kävellä bussipysäkille, mennä bussilla keskustaan ja kävellä siellä vähän matkaa bussin lähtöpaikalle. Reissubussi lähti seitsemältä. Ajoimme heti alkuun noin 500 km Albany Higwayta pitkin kohti Albanya. Se olisi pisin ”yhtäjaksoinen” ajo, sen jälkeen ajettavat pätkät olisivat huomattavasti lyhyempiä. Pysähdyimme matkalla pari kertaa vessaan, välipalalle ym. Ajoimme läpi Jarrah-metsien (Jarrah Forests) ja Australian vehnäalueen (Wheat belt). Matka meni maisemia katsellessa, torkkuessa, jutellessa jne. Perthin ja Albanyn välillä on monia pieniä kaupunkeja (mm. Williams ja Kojonup), jotka ovat syntyneet sen vuoksi, että ihmiset tarvitsevat taukopaikkoja ajaessaan (tai ennen muinoin ratsastaessaan tai kävellessään) Perthistä Albanyyn.
Joskus puolen päivän maissa saavuimme Stirling Rangen kansallispuistoon, joka on vähän alle 100 km Albanyn pohjoispuolella. Se oli sellaista rehevää ”bushlandia”, puita siellä kasvoi myös. Ja siellä oli keskellä lättänää maisemaa yhtäkkiä kunnon vuorijono. Ja ihan kunnon vuoria vielä, joku 1000 m merenpinnasta. Maisema oli hieno, vaikka olikin vähän sumuista ja sateista. Perille päästyämme söimme ensin lounaan taukopaikalla. Tässä vaiheessa tuli sen verran viileä, että piti vaihtaa pitkät päälle. Syömisen jälkeen lähdimme kävelemään vuorelle. Parkkipaikka, josta lähdimme, oli jo melko ylhäällä, mutta oli siitä vielä huipulle aika paljon matkaa. Emme kiivenneet huipulle asti, koska siihen olisi mennyt koko loppupäivä. Suht korkealle kuitenkin mentiin. Joku 1,5 tuntia käveltiin siellä. Maasto oli melko hankalaa; kivistä ja paikoitellen jyrkkää (hyvästä polusta huolimatta). Maisema oli melko rehevää. Vaelluskengät olivat siellä ihan paikallaan. Maisemat olivat upeat! Vielä upeampaa olisi ollut, jos sää olisi ollut hyvä. Nyt nimittäin satoi vettä, ajoittain rankastikin, ja oli vähän sellaista sumuisen usvaista. Välillä sade hetkeksi lakkasi, mutta alkoi sitten uudestaan (mutta onneksi ei ollut kylmä). Sade huononsi näkyvyyttä jonkin verran. Emme nähneet ylhäältä kovin kauas; kirkkaalla ilmalla näkyvyys olisi varmasti ollut hyvä ja maisemat vielä upeammat. Ja takaisin tullessa olimme tietenkin ihan märkiä. Tuulipuvun housut olivat läpimärät, takki samoin. Takin alla ollut neulekin oli melko märkä ja jopa t-paitakin vähän. Sadevarusteita mulla ei tietenkään ollut mukana, ne ovat Suomessa. Täällä ei ole tullut mieleenkään sellaisia ostaa, koska täällä ei ole satanut juuri koskaan. Parilla onnellisella oli sadetakki mukana. Loppujen lopuksi vain 4 meistä käveli ”perille” asti. Olosuhteet olivat sen verran onnettomat, että osa ei edes lähtenyt, vaan jäi bussiin istumaan ja odottamaan, osa kääntyi matkalta takaisin. Kaikesta huolimatta se oli ihan upea paikka ja olen onnellinen, että kävelin ”loppuun saakka”.
Seuraavaksi ajoimme noin 1,5 tuntia eräälle viinitilalle (Galafray Wines), jossa pääsimme maistelemaan viinejä ja kiertämään myymälässä. Osa oli ihan hyviä. En kuitenkaan ostanut mitään. Sitten ajoimme vielä puolisen tuntia Albanyyn. Albany oli ihan kivannäköinen kaupunki. Siellä on jotain 20 000-30 000 asukasta, eli se on vähän ”isompi” kaupunki. Se on rannikolla (ihan etelässä), lahden pohjukassa. Lahdella on suojainen satama ja pari hiekkarantaa. Ympärillä on kiviset niemenkärjet (upeat kalliorannat). Albany on ensimmäisiä kaupunkeja, jonne eurooppalaiset siirtolaiset tulivat. Se on siis jo kauan ollut alueella sellainen keskuspaikka. Menimme siellä ensin niemenkärjessä olevaan kansallispuistoon (Torndirrup National Park), jossa kävimme katsomassa ”Gap” ja ”Natural Bridge” nimisiä muodostelmia. Paikka oli hieno; upeat rantakalliot (ja kiviä), vähän kuin Suomessa ulkosaaristossa, paljon massiivisempana tosin. Rantakalliot olivat ihan mielettömät ja oli hienonnäköistä, kun isot aallot löivät niihin. Ilma oli edelleen pilvinen ja hieman sateinen ja tuuli oli kova. Toisaalta se loi tunnelmaa… Muodostelmat, mitä menimme katsomaan, olivat hienoja. Se ”Gap” oli sellainen vuonomainen rako kalliossa. Eli siinä sillai hienosti pääsi vettä kahden korkean kallioseinämän väliin. Oli hienoa katsella, kun aallot löivät sinne. ”Natural Bridge” oli nimensä mukaisesti sellainen kivinen ”silta” (jonka alta aallot ovat kuluttaneet kallion pois). Muutenkin maisema oli mahtava. Upea paikka siis, ilmasta huolimatta!
Maisemien ihailun jälkeen siirryimme hostellille, joka oli ihan kiva ja siisti ja melko iso. Se oli siitä erilainen kuin edellisellä reissulla, että kaikki tilat olivat sisällä. Majoittauduimme, pääsimme suihkuun ja saimme ruokaa (lasagnea). Lähdimme siitä sitten vielä läheiseen baariin, jossa tuli juotua vähän, juteltua, pelattua sellaista hauskaa juomapeliä (nopalla) jne. Palasimme hostellille joskus puolen yön maissa ja menimme heti nukkumaan.

Kouluhommia

Maanantai 9.4.2007

Heräilin aamulla yhdeksän maissa. Aamutoimien jälkeen käväisin netissä ja katselin vähän blogiin tulevia kuvia. Sitten luin yhtä koulujuttua ja tein yhden labraselkkarin. Sen jälkeen pitikin mennä tekemään ruokaa, syömään ja tiskaamaan. Harrastin siinä samassa parvekkeella istumista ja muutaman ihmisen kanssa juttelemista, pientä sosiaalista toimintaa siis. Sitten piti tulla yhtä toista koulutyötä kirjoittelemaan. Pakatakin piti, koska huomenna olisi taas reissuun lähtö. Kävin illalla vielä suihkussa, söin iltapalaa, kirjoittelin tätä, pyörin netissä hoitamassa asioita jne. Ilma oli tänään ihan ok. Päivä tuli kuitenkin vietettyä lähes kokonaan sisällä, koska oli kaikenlasta hommaa… Huomenna siis aikainen herätys ja sitten reissuun! Olen siellä (Southwest Tour) ti-to. Eli lisää juttuja seuraa sitten loppuviikosta. Sähköpostejakaan en pääse nyt muutamaan päivään lukemaan. Kännykällä tavoitettavuudesta en osaa sanoa. Viime reissulla kenttää ei ollut, saa nähdä miten asianlaita on nyt…

Vähän pääsiäistunnelmaa…

Sunnuntai 8.4.2007

Aamulla satoi vettä! Ilma kuitenkin selkeni hiljalleen päivän mittaan. Ihan lämmin oli, mutta tuuli oli kova. Heräilin aamulla yhdeksän maissa ja aamutoimien jälkeen siivosin heti ensi töikseni oman huoneen, kylppärin ja pikkuisen yhteisiäkin tiloja (vaikkei ollutkaan mun vuoro). Yhdentoista maissa lähdin grillipaikalle, siellä oli pientä pääsiäistapahtumaa. Saatiin ilmaista ruokaa (grillattua makkaraa, pekonia, munaa, perunoita, leipää jne.) ja vähän suklaata. Lisäksi siellä oli muutamia pieniä kilpailuja, joista saattoi voittaa lisää suklaata. Tulin joskus yhden maissa takaisin ja juttelin sitten keittiössä vielä tunnin verran Jackien ja Hayleyn kanssa ja söin pari ostamaani kinderiä :). Sen jälkeen tulin koneelle. Loppupäivä ja ilta meni lähinnä blogia kirjoitellessa (ja netissä vähän). Toivottavasti osaatte arvostaa raapustuksiani, näihin menee nimittäin aika paljon aikaa…!

Jumpassa, keittiössä ja koneella

Lauantai 7.4.2007

Heräilin aamulla joskus kahdeksan jälkeen ja lähdin heti aamusta jumppaan. Kävin keskustassa rpm:ssä ja pumpissa. Oli ihanaa päästä tekemään jotain viikon tauon jälkeen. Nythän on pääsiäinen, mutta onneksi pääsiäislauantai on ihan tavallinen päivä. Salikin siis oli tänään auki. Eilen kaikki oli kiinni, samoin huomenna ja ylihuomenna (pyhien takia). Jumpan jälkeen tulin kaupan kautta kotiin. Sitten laitoin ruokaa, söin, tiskasin ja siivoilin vähän keittiötä. Se oli vähän sottainen. Huomasi, että olin ollut viikon poissa… Piti vähän pyyhkiä ja järjestellä (päällisin puolin), jotta pystyn olemaan siellä. Lattiaa en ruvennut pesemään, vaikka se sitä kaipaisi. Joku muu saisi tehdä sen… Sitten tulin koneelle. Sähköpostien kanssa meni varmaan pari tuntia. Lisäksi oli muita nettijuttuja, blogin kirjoittamista ja vastaavaa. Siihen loppupäivä ja –ilta sitten kuluikin. Päivä oli lämmin, aamusta oli aurinkoista, illalla vähän pilvisempää.

Hassu mies ja elukoita

Perjantai 6.4.2007 (7. päivä)

Perjantaikin oli suurelta osin bussissa istumista, mutta onneksi vähän muutakin. Heräsimme taas ajoissa ja lähdimme liikkeelle puolen seitsemän maissa. Ajoimme ensin noin tunnin Hutt River Provinceen. Se on semmoinen yhden miehen perustama ”itsenäinen” valtio keskellä Länsi-Australiaa. Mies kyllästyi kerran veronmaksamiseen ja julisti sodan Australialle. Hän julisti maatilansa itsenäiseksi valtioksi. (En tiedä kuinka virallista se on.) Hänellä on siis oma valtio, jonka kuningas hän on (ja vaimo kuningatar). Valtiolla on oma raha, postimerkit, kansallislaulu, lippu ja vastaavat. Siellä sai passiin tämän valtion leiman, jos se sattui olemaan mukana (mulla ei valitettavasti ollut). Siellä oli tällaisia ”virallisia” rakennuksia, kirkko, eräänlainen museo, ihan asuinrakennuksia ja muuta. Kuninkaan patsaskin löytyi. Kiertelimme siellä jonkun aikaa. Se oli aika hassu paikka…
Seuraavaksi ajoimme 2-3 tuntia (tauko välissä) Greenoughin villieläinpuistoon. Olimme siellä vähän ennen puoltapäivää. Katselimme siellä elukoita ja saimme ruokkia niitä. Siellä oli hevonen, aasi, kameli, alpakka, kenguruita, krokotiili, lammas, vuohi, emuja, kanoja, hanhia, papukaijoja ja muitakin lintuja, käärmeitä jne. Eräs mies esitteli meille käärmeitä tarkemmin ja saatiin pidelläkin niitä! En muista lajin nimeä, jotain boa-käärmeitä ne olivat (eivät myrkyllisiä). Ihan hauskaa oli. Söimme puistossa vielä lounaan.
Sitten matka jatkui. Jäljellä oli vielä reilu 400 km. Muutama tauko mahtui matkalle. Jess voitti Splash-kisan. Ilmoittauduin South-West Tourille, jonne lähdetään ensi tiistaina. Loppumatkasta piti vielä täytellä palautelappunen, kirjotella Laran reissukirjaan terveisiä, jaella mailiosoitteita ja vastaavaa. Olimme perillä viiden jälkeen.
Kotona purkasin kamat ja kävin suihkussa. Puhuin Jonkan kanssa varmaan 1,5 tuntia Skypellä. Kattelin sähköpostit ja vastaavaa. Siihen se ilta menikin. Nukkumaan ehdin joskus puolen yön maissa.
Olipas hieno reissu!!!

Bussissa istumista ja maatilalle yöksi

Torstai 5.4.2007 (6. päivä)

Herätys oli torstaina 5.30, aamupala 6 ja lähtö 6.30. Päivä kului lähes kokonaan bussissa. Ajoimme ensin noin 1,5 tuntia takaisin Coral Bayhin, jossa pysähdyimme. Saimme Eco Tourin CD:t! Näimme matkalla paljon lampaita ja pari kuollutta kengurua :(. Sitten ajoimme jälleen 3-4 tuntia, parin tauon kanssa. Pysähdyimme matkalla ”Tropic of Capricorn”-kyltin luona ja kävimme nappaamassa muutaman valokuvan. 12 maissa saavuimme Carnivoriin, jossa söimme lounaan rannalla olevassa puistossa. Lisäksi kävimme kaupassa. Sitten ajoimme vielä viitisen tuntia (pari taukoa) seuraavaan majapaikkaamme, joka oli maatila (jonka nimeä en muista). Saimme huoneet ja lähdimme sitten tekemään pienen kierroksen tilalla. Näimme kenguruita, emuja, lampaita ja muita elukoita. Lisäksi kävimme kävelemässä läheisellä joella (joka oli lähes kuiva). Viime vuonna samaan aikaan se kuulemma tulvi! Maaseudulla on muuten ihan hirveästi kärpäsiä! Niiden kanssa meinasi tulla hulluksi. Ne olivat koko ajan tunkemassa suuhun, nenään, korviin ym. Kovasti sai huitoa. Pienen ulkoilun jälkeen istuimme tuvassa ja ruokaakin saimme (perinteistä australialaista piirakkaa (lihaa ja vihanneksia, perunamuussia päällä) ja jälkkäriksi niitä suklaakookosleivoksia). Istuimme illalla vielä siellä hetken. Sitten taas pesut ja nukkumaan.

Snorklausta valashaiden kanssa!

Keskiviikko 4.4.2007 (5. päivä)

Toinen hieno päivä koitti keskiviikkona! Viisi ihmistä ryhmästämme (minä mukaan lukien) lähti valashai-reissulle, loput menivät rannalle. Reissu kesti koko päivän ja maksoi $350 eli n.200 € (sisältäen kaiken). Se oli tosi kallis, mutta tosi hieno myös, hintansa väärti! (Tälläkin reissulla lentokoneiden hyväksikäyttö elukoiden etsinnässä maksaa.) Exmouth on siis myös Ningaloo Reefin edustalla, menimme siis sinne taas.
Valashai-ryhmä heräsi jo kuudelta, söi aamupalan ja sitten meitä tultiin noutamaan hostellilta. Menimme ensin ”toimistolle”, jossa hoidettiin paperihommat (piti mm. allekirjoittaa paperi, että on tietoinen retkeen liittyvistä riskeistä), maksettiin reissu ja sovitettiin/saatiin välineet (märkäpuku, räpylät, maski+snorkkeli). Koko reissulle lähti noin parikymmentä ihmistä. Ajoimme ensin pikkubussilla rantaan (n. puoli tuntia). Samalla meille kerrottiin retken kulusta ja annettiin ohjeita haiden kanssa snorklaukseen. Rannasta menimme pienemmissä ryhmissä pikkuveneellä varsinaiselle alukselle. Vene oli hieman pienempi kuin eilinen, edessä oli pieni hytti (ja vessa) ja ylhäällä ohjaamo. Oleskelutila oli perässä yhdessä tasossa (tilava kuitenkin) ja siitä pääsi uimatason kautta helposti veteen.
Ajelimme ensin hetken ja taistelimme samalla märkäpuvut päälle (niiden pukeminen tosiaan oli pientä taistelua). Sitten pääsimme heti ensimmäisen kerran veteen. Osa porukasta sukelsi, osa snorklasi. Snorklasimme ihan vaan riutalla, oli tosi hienoa taas. Taas näkyi paljon erilaisia koralleja ja kaloja. Näin hainkin. Ja nyt nähtiin myös kilpikonna vedestä käsin (sellainen iso).
Seuraavaksi lähdimme etsimään valashaita (tai lentokone siis etsi ja me seurasimme). Hakua kesti varmaan joku 2-3 tuntia. Löysimme useammankin, mutta aina ne katosivat tai sukelsivat niin syvälle, ettei niitä nähnyt. Olimme monta kertaa jo valmiina hyppäämään veteen, mutta sitten hai kuitenkin aina katosi. Ensimmäinen ryhmä ehti muutaman kerran veteenkin, mutta he joutuivat sitten tulemaan heti takaisin, kun mitään ei näkynytkään. Aluksella oli hyvä tarjoilu; saimme odotellessa suolaisia ja makeita keksejä, hedelmiä, sipsiä, karkkia, juotavaa jne. Olimme juuri luovuttamassa hetkeksi ja aloittelemassa lounasta, kun tuli käsky veteen. Ja sitten homma onnistuikin, monta kertaa. Kävimme vedessä suht nopeaan tahtiin 4 kertaa (vuorottelimme toisen ryhmän ja toisen veneen 2 ryhmän kanssa). Snorklasimme oppaan johdolla 10 hengen ryhmissä. Tietyssä paikassa opas pudotettiin ensin veteen ja sitten ryhmä perässä. Uimme oppaan luo ja sitten valaan luo jollei se tullut meidän luo. Sitten opas seurasi valasta käsi pystyssä ja me opasta. Ihan hain päällä ei saanut olla, vaan piti olla vähän sivussa. Elukkaan piti pitää vähintään 3-4 metrin rako. Sen edessä ei saanut uida, vaan piti pysytellä sivussa ja vähän takana. Se ui suht rauhallisesti, joten seuraaminen oli melko helppoa. Ekalla ja tokalla kerralla haimme oli hieman pienempi, ehkä joku 5 metrinen? Kolmannella ja neljännellä kerralla seurassamme oli iso hai, joku 8 metrinen! Sen rinnalla tunsi itsensä pieneksi… Kahdella ensimmäisellä kerralla se oli allamme. Sen näki hyvin kun tuijotteli pohjaa kohti (kun ensin tajusi missä se oli). Ensimmäisellä kerralla sen näki jo tosi hyvin, toisella kerralla se oli vähän syvemmällä (kauempana meistä siis, koska me olimme pinnalla). Kolmannella kerralla en ensin nähnyt koko otusta, kun tuijottelin pohjaa kohti. Sitten tajusin, että se olikin ihan meidän vieressä ja jotta sen näki, pitikin tuijotella sivulle! Neljäs kerta oli huippu! Silloinkin se oli ihan meidän vieressä ja satuin olemaan tosi hyvässä paikassa ja näin sen siis tosi hyvin. Oli tosi mahtavan upea kokemus! Valashaihan on maailman suurin kala (se on siis hai, ei valas). Se voi kasvaa jopa 15-20 metriseksi. Se on semmoinen jännän pilkullinen jos joku ei tiedä. (Googlettamalla löytää helposti kuvia.) Ainutlaatuiseksi kokemuksen tekee myös se, että maailmassa on kuulemma vain 2 paikkaa, jossa niiden kanssa snorklausta voi harrastaa. Tämä (Ningaloo Reef) on toinen niistä. En muista missä se toinen on.
Sukeltelujen jälkeen pääsi eroon märkäpuvusta ja pääsimme sitten viimein syömään lounasta. Tarjolla oli erilaisia salaatteja, lihoja, leipää ja vastaavaa. Oli tosi hyvää. Samalla ajelimme vähän jo takaisin päin. Pääsimme vielä kerran snorklaamaan riutalle ja näkemään kaikkea kivaa. Sitten palasimme rantaan. Meidät kuljetettiin taas pienellä veneellä rantaan ja siitä ajelimme bussilla ”toimistolle”. Pesimme ja palautimme välineemme. Sitten saimme vielä juotavaa ja katselimme reissulla kuvattua videota. Emme ehtineet nähdä sitä kokonaan, koska muu ryhmä tuli hakemaan meitä seuraavaan paikkaan. Tilasimme sen kuitenkin DVD:llä, se lähetetään Perthiin, saamme sen joskus ensi viikolla.
Hyppäsimme siis bussiin muun ryhmän seuraksi ja ajoimme lähellä olevalle majakalle, joka oli korkealla kalliolla, josta oli hienot näköalat. Katselimme siellä auringonlaskun ja ihailimme maisemia. Sitten palasimme hostellille kaupan kautta. Pääsimme suihkuun ja saimme ruokaa. Istuimme vielä hetken ruokapaikalla juttelemassa ja menimme sitten nukkumaan.

Paholaisrauskuja, haita ja muitakin kaloja ja koralleja!

Tiistai 3.4.2007 (4. päivä)

Heräsimme aamulla 7.15, söimme aamupalan ja lähdimme sitten retkien lähtöpaikalle. Tänään sai valita, mitä haluaa tehdä. Valittavana oli Coral Bay Eco Tour (koko päivän retki, jossa snorklailtaisiin koralliriutalla ja lisäksi haiden ja paholaisrauskujen kanssa, $130), 3 tunnin lasipohjavene ja snorklausreissu ($60), sama tunnin mittaisena (£25) tai vain oleilua rannalla ja snorklausta rannasta käsin (ilmaista). Itse lähdin Eco Tourille, vaikka se olikin kallis, se kuulosti hauskalta. Ja sitä se olikin. Oli tosi hieno reissu, hintansa väärti. Sinne lähti lisäkseni 6 ihmistä meidän ryhmästä. Coral Bayn edustalla on siis iso koralliriutta, Ningaloo Reef nimeltään. Se ei ole ihan Suuren valliriutan veroinen, mutta iso ja hieno kuitenkin. Ilmeisesti paras, mitä Australian länsirannikolta löytyy ja kai toiseksi paras mitä Australiasta löytyy?
Lähtöpaikalla maksoimme reissumme ja tilasimme jo samalla CD:n, jossa olisi kuvia reissusta, myös veden alta. Sitten sovittelimme välineet (räpylät, maski, snorkkeli) ja odottelimme hetken. Vähän ajan kuluttua siirryimme veneeseen ja lähdimme liikkeelle. Vene oli varmaan lähes parikymmenmetrinen, jossa oli kannet alhaalla varjossa ja ylhäällä auringossa. Lisäksi löytyi vessa ja pieni keittiö ja tietysti uimataso, josta pääsi hyvin veteen. Yhteensä retkellä oli kolmisenkymmentä ihmistä. Snorklaukset suoritettiin kymmenen hengen ryhmissä. Pienen ajomatkan jälkeen pääsimme ensimmäisen kerran veteen. Veneen lähistöllä sai snorklata vapaasti ja lisäksi kävimme ryhmissä oppaan johdolla haiden ”pesuasemalla”. Tämä pesuasema oli paikka, jossa pienemmät kalat syövät loisia haiden ”iholta” ja suusta. Näimme 5-10 haita, noin 2-3 metrisiä. En tiedä, mitä lajia ne olivat. Oli ihan hienoa! Välillä hait uivat suu auki, jotta kalat pääsevät niiden suuhun. Se näytti aika hurjalta. Uimme ihan pinnassa, hait olivat syvemmällä, välissä oli jokunen metri vettä. Ihan hyvin ne silti näki. Syvemmälle ei saanut sukeltaa, eikä haita koskea, jotteivat ne pelästyisi ja lähtisi karkuun. Ei kyllä ihan heti tulisi edes mieleen… Näimme samalla myös muita kaloja ja erilaisia koralleja.
Ensimmäisen pulahduksen jälkeen ajoimme seuraavaan paikkaan, jossa pääsimme snorklaamaan paholaisrauskujen kanssa. Nehän ovat maailman suurimpia rauskuja; niiden ”siipien” kärkiväli voi olla jopa 6 metriä! Veneemme yllä kaarteli lentokone, joka etsi meille hyvän rauskun ilmasta käsin ja viestitti sen olinpaikan sitten veneelle. Menimme taas ryhmissä. Opas meni ensin veteen ja paikallisti rauskun, sitten ryhmä meni perässä ja ui oppaan luo. Sitten uimme rauskun tahtiin opas edellä käsi pystyssä (merkkinä, että näkee sen), me perässä. Kun opas käski, piti pysähtyä. Vene haki ryhmän pois ja tiputti seuraavat veteen. Jokainen ryhmä kävi vedessä kolme kertaa. Ensimmäisellä keralla rauskumme sukelsi liian syvälle tai karkasi muuten vaan. En ehtinyt nähdä sitä (osa ryhmästämme näki). Toinen ja kolmas kerta olivat huippuja. Se ui melko rauhallisesti ja sitä oli helppo seurata ja katsella. Siellä se alapuolellamme ”lensi”, olimme ihan sen yläpuolella, tosin vettä oli taas usea metri välissä. Se oli ihan mieletön, varmaan joku nelimetrinen ainakin! Tällä kertaa saimme myös sukeltaa vähän lähemmäs, muttei liian, ja vain yksi ihminen kerrallaan. Oli upea käydä vain muutaman metrin päässä siitä!
Rauskujen jälkeen ajoimme vähän pidempään. Söimme samalla lounasta (täytettyjä sämpylöitä). Lisäksi katselimme veneestä käsin kilpikonnia. Näimme muutaman. Ne olivat aika isoja, ehkä jotain metrin pituisia! Seuraava snorklaus oli koralliriutalla. Siellä sai snorklailla ihan vapaasti puolisen tuntia. Se oli matalampi, joten siellä pääsi tosi lähelle pohjaa ja kaikkia koralleja ja kaloja. Siellä näki paljon upeita koralleja, pieniä haita ja rauskuja, muitakin (värikkäitä, isoja, pieniä…) kaloja jne. Se oli todella upeaa!!! Ja oli hienoa olla päivä merellä.
Kolmannen snorklauksen jälkeen suunnistimme hiljalleen takaisin rantaan. Sinne päästyämme hyppäsimme vessan ja kaupan kautta bussiin ja suuntasimme Exmouthiin. Matka sinne kesti noin 1,5 tuntia. Matkalla satoi pikkuisen. Jo päivällä mantereella näkyi pilviä, merellä oli aurinkoista. Näimme myös paljon termiittipesiä. Perillä Exmouthissa majoittauduimme hostelliin, kävimme suihkussa, kaupassa, söimme, hengailimme hetken ja menimme nukkumaan. Hieno päivä oli takana.

Delfiinejä, stromatoliitteja ja muita elukoita

Maanantai 2.4.2007 (3. päivä)

Herätys oli 6.20 ja aamupala 6.50. Aamupalan jälkeen menimme rannalle katsomaan (pullonokka)delfiinejä. Rannalla oli melko paljon ihmisiä niitä katsomassa. Muutama delfiini tuli ihan rantaan, josta ne hyvin näki. Eräs nainen kertoili kaikenlaista delfiineistä ja esitteli niitä. Sitten muutama onnekas (mm. Karen) pääsi ruokkimaan niitä (antamaan kalan). Rannalla käyvät delfiinit ovat ihan villejä. Niitä ruokitaan rannalla vähän, muttei liikaa, niin, että niiden täytyy sen lisäksi metsästääkin ja elää normaalia delfiinin elämää. Ne tulevat aina välillä ihmisiä katsomaa. Niitä tutkitaan alueella paljon. Jo kauan sitten ihmiset huomasivat, että delfiinit tulevat hakemaan ihmisiltä ruokaa, jos sitä annetaan. Ihmiset alkoivat ruokkia niitä, mutta vääränlaisella ruoalla ja liikaa. Tämä johti siihen, että osa kuoli ja osa alkoi voida huonosti. Lisäksi ne eivät enää metsästäneet itse eikä niillä ollut sosiaalista elämää. Sen seurauksena syntyvyys laski. Kun asia tajuttiin, ruokkimista ruvettiin valvomaan ja rajoittamaan. Nyt ruokkiminen on tiukasti valvottua. Ruokintaan otetaan vain tietty määrä eläimiä, vain naaraita ruokitaan(?), ruokaa ei anneta liikaa, se on oikeanlaista jne.
Delfiinien katselun jälkeen hyppäsimme bussiin ja ajoimme läheiseen Ocean Parkiin. Teimme siellä kierroksen oppaan kanssa ja näimme kilpikonnia (söpöjä!), käärmeitä, haita, rauskuja ja paljon muitakin kaloja. Kyseiseen paikkaan otetaan eläimiä luonnosta, niitä pidetään hetki ja päästetään sitten takaisin. Niitä tutkitaan siellä (ja hoidetaan). Samalla ihmiset pääsevät näkemään niitä.
Sitten jatkoimme taas matkaa…Kävimme taas yhdellä näköalapaikalla ihastelemassa rantakallioita ja hiekkarantaa. Sitten ajoimme pari tuntia Hamelin Pooliin stromatoliittien luo (edelleen samaa Shark Bayn aluetta). Stromatoliitit ovat sellaisia kiven näköisiä möykkyjä, jotka ovat muodostuneet mikro-organismeista ja epäorgaanisesta aineksesta. Ne näyttävät ihan kiviltä, mutta ovat siis ilmeisesti todellisuudessa eläviä? Ne ovat hyvin vanhoja. Niitä muodostavat bakteerit ovat maapallon varhaisimpia eliölajeja. (Vedessä) eläviä stromatoliitteja on maapallolla vaan kahdessa paikassa, joista tämä on toinen. Tämä on ainoa paikka, missä ne ovat helposti nähtävissä rannasta käsin. Ne todella olivat melko rannassa ja helposti nähtävillä. Matalaan rantaveteen oli lisäksi rakennettu laituri, jossa kävelemällä niitä saattoi helposti ihailla. Ne olivat ihan jänskän näköisiä. Pienen kierroksen jälkeen söimme lounaan läheisellä leirintäalueella ja jatkoimme sitten matkaa. Edessä oli n. 450 km seuraavaan majapaikkaan. Pidimme matkalla pari taukoa ja kävimme lisäksi kaupassa. Loppumatkasta näimme jossain kaukaisuudessa hienon ukkoskuuron ja myöhemmin komean auringonlaskun. Vähän ennen määränpäätä Coral Bayta menimme Kauriin kääntöpiirin yli ja saavuimme ”virallisesti” tropiikkiin (ja sen kyllä huomasi). Perillä majoittauduimme hostelliin ja söimme päivällistä. Ruoan jälkeen lähdimme vielä käymään rannalla, osa porukasta ui, osa hengaili muuten vaan. Palattuamme menimme hiljalleen nukkumaan.

Kansallispuisto (+kalliolaskeutuminen) ja simpukkaranta

Sunnuntai 1.4.2007 (2. päivä)

Herätys oli 5.30! Laitoimme itsemme ja tavaramme valmiiksi ja menimme ulos aamupalalle kuudelta. Puolen tunnin päästä olimme jo bussissa ja suuntasimme Kalbarrin kansallispuistoa kohti. Se oli melko lähellä, olimme siellä jo seitsemän maissa. Menimme ensin Z Bend nimiseen paikkaan, joka oli sellaista karua erämaata. Siellä virtasi lisäksi joki (joka oli kyllä melko kuiva nyt) ja joen molemmilla puolilla oli upeat korkeat kallioseinämät. Maasto oli kivistä ja kallioista, vähän hankalaa paikoitellen. Vaelluskengät olivat ihan paikallaan. Kävelimme siellä muutaman kilometrin lenkin, ensin kallioiden päällä, sitten alhaalla joella. Kalliolta alastulon sai halutessaan suorittaa laskeutumalla pystysuoraa kallioseinämää (parikymmentä metriä) valjaiden kanssa tai sitten kävelemällä toista kautta. Laskeutumisesta sai pulittaa $30. Muutama päätti sen tehdä, itse näiden mukana. Muu ryhmä odotteli alhaalla. Laskeutumisen sai tehdä 2 kertaa, välissä piti sitten vaan kävellä takaisin ylös. Ensimmäisellä kerralla mentiin selkä alaspäin, toisella kerralla sai halutessaan mennä toisin päin. Laskeutuminen oli hauskaa! Mulla ei ollu niin suurta kynnystä sen suorittamiseen, koska oon kokeillu sitä kerran aikaisemminkin (lukion liikkatunnilla palotorninvuorella). Silloin se muistaakseni tuntui aika hurjalta. Lisäksi kävimme vielä sellaisella näköalapaikalla ylhäällä kalliolla, josta oli hienot näköalat puistoon. Tämän kierroksen jälkeen menimme bussilla toiseen paikkaan (sama kansallispuisto), jossa kävimme katsomassa Nature Windowia. Sielläkin kävelimme pari kilometriä samankaltaisissa upeissa maisemissa korkealla kallion päällä (josta oli hieno näköala joelle). Itse ”ikkuna” oli sellainen kivi/kalliomuodostelma, jossa oli sellainen reikä. Se todella oli vähän kuin ikkuna.
Seuraavaksi söimme pienen välipalan ja hyppäsimme sitten bussiin. Ajoimme tunnin verran ja pysähdyimme sitten eräälle taukopaikalle joen varteen syömään lounasta. Joella näimme mustia joutsenia, jotka ovat tyypillisiä tälle alueelle. Perthin Swan River on saanut nimensä niiden mukaan. Olihan se vähän hassua, että joutsenet olivat mustia…yleensähän ne ovat valkoisia.
Syömisen jälkeen matka jatkui. Ajoimme pari kolme tuntia ja pidimme tauon välissä. Seuraava kohde oli Shark Bayssa oleva Shell Beach. Tämä ranta on siitä erikoinen, että siellä on hiekan tilalla pieniä simpukoita. Eli niitä on siis ihan hirveästi, ranta on niistä koostunut. Ranta on lisäksi tosi matala. Vielä parinsadan metrin päässä rannasta vettä on alle polven. Kävelimme ja kahlailimme siellä puolisen tuntia. Shark Bay on Unescon maailmanperintökohde. Ollakseen sellainen, paikan pitää täyttää neljä kriteeriä; siellä täytyy näkyä maailman evolutionaarisen historian kehitysvaiheet ja biologisia ja geologisia prosesseja, siellä täytyy olla uhanalaisia lajeja ja sen täytyy olla luonnonkaunis. Shark Bay on kaikkea tätä. Siellä on kaunista luontoa ja paljon erilaisia kasveja ja eläimiä. Yksi erikoisuus on matalalla lahdella kasvavat tietynlaiset vesikasvit, joiden vuoksi vesi ei pääse vaihtumaan kunnolla. Sen vuoksi lahden vesi on suolaisempaa kuin muualla meressä ja siksi siellä on erikoisempia ja harvinaisia eläin- ja kasvilajeja. En ole asiantuntija, mutta jotenkin näin se meni…
Shell Beachiltä ajoimme puolisen tuntia Denhamiin, jossa kävimme taas ”pullokaupassa” (Bottle Shop, paikallinen Alko siis) ja siitä pienen matkan Monkey Miaan (Shark Bayn aluetta). Monkey Mia on kuuluisa delfiineistään. Niitä oli tarkoitus mennä katsomaan seuraavana aamuna. Monkey Mia oli hyvin pieni paikka, siellä ei ollut juuri muuta kuin ranta ja vähän majoituspaikkoja sen ympärillä. Majoittauduimme hostelliin ja menimme sitten rannalle uimaan ja katsomaan auringonlaskua. Uinnin jälkeen menimme vielä uima-altaalle, tai lähinnä siellä olevaan kuumavesialtaaseen istumaan :). Sitten piti mennä suihkuun ja vaihtaa vähän lämpimämpää päälle ja mennä syömään. Ruokailun jälkeen hostellin ravintolassa sattui olemaan aboriginaalien tanssiesitys, jonka menimme katsomaan. Olimme tosin nähneet sen aikaisemminkin, koska ryhmä oli sama, joka oli esiintymässä orientaatioviikolla ”This is Australia”- tilaisuudessa. Esityksen jälkeen istuimme ulkona vielä hetken ja menimme sitten nukkumaan. Osa porukasta oli käynyt illalla taskulamppujen kanssa rannalla ja nähnyt delfiinejä!

Reissuun! (7 Day Exmouth Tour), ensin mm. Pinnacles ja sandboarding

Lauantai 31.3.2007 (1. päivä)

Lauantaina oli siis reissuun lähtö. Kyseessä oli Planet Perth Toursin (järjestävät reissuja Länsi-Australiassa) järjestämä 7 päivän reissu Exmouthiin. Varattiin se STA Travelsin kautta silloin joskus… Exmouthiin on Perthistä matkaa suunnilleen 1300 km. Eli melko paljon. Tällä reissulla lisäksi ajettiin parin mutkan kautta. Ajoimme muutaman päivän sinne päin ja teimme matkalla kaikkea kivaa ja näimme paljon kaikkea hienoa. Exmouthissa olimme pari yötä ja sitten pari viimeistä päivää ajoimme takaisin. Vaikka tämäkin reissu oli jo pitkä ja näimme paljon, olisi Länsi-Australiassa paljon lisääkin nähtävää, tämä on niin iso maa. Koko Australia on pinta-alaltaan n. 7,7 miljoonaa km2 eli se on paljon isompi kuin koko Eurooppa, suunnilleen USA:n (ilman Alaskaa ja Havaijia) kokoinen. Asukkaita on kuitenkin vain 20 miljoonaa ja väestöntiheys siten hyvin pieni. Lisäksi lähes kaikki ihmiset asuvat rannikolla, joten suuri osa maasta on lähes tyhjää. Länsi-Australia on maan suurin osavaltio, se on noin kolmannes koko maan pinta-alasta. Asukkaita on kuitenkin vain 2 miljoonaa. Näistä 1,5 miljoonaa asuu Perthin ympäristössä, joten muualle jää vain puolisen miljoonaa. Kaikki muut Länsi-Australian kaupungit (lukuun ottamatta siis Perthiä) ovat melko pieniä. Muutama sellainen löytyy, jossa on muutama kymmenen tuhatta asukasta, loput ovat sitäkin pienempiä. Eli tyhjää tilaa on… Välimatkat ovat luonnollisesti hurjan pitkiä. Huoltoasemia/taukopaikkoja on noin 200 km:n välein. Ei siis läheskään niin tiheään kuin vaikka Suomessa. Eli reissatessa kannatti taukopaikalla aina käydä vessassa ja tarkistaa, että kaikkea tarpeellista on matkassa (esim. vettä tai bensaa). Pysähdyimme yleensä aina 1,5-2 tunnin välein. Liikennettä ei ihan hirveästi ollut. Yksi hurja juttu täällä ovat paikalliset rekat. Ne ovat hurjan isoja, varmaan kolme kertaa suomalaisia virkaveljiä isompia! Kännykkä oli reissussa turha, koska kenttää ei ollut missään! Olimme siis ilmeisesti keskellä ei mitään… Australian ”maaseutua” (outback) tuli reissussa nähtyä mielin määrin. Maasto oli sellaista tasaista, kuivaa (etenkin näin kuuman ja kuivan kesän jälkeen) ja karua. Tähän aikaan vuodesta se oli sellaista vihreän-ruskean-keltaista. (Talven jälkeen varmaan vihertää ja kukkii.) Siellä kasvoi lähinnä jonkinlaista heinää, ruohokasveja ja kaikenlaisia puskia, puita näkyi muutamia pieniä. Hiekkaa tuolta maaseudulta löytyy enemmän kuin laki sallii. Tämähän on hiekan luvattu maa. Sitä on täällä kaupungissakin, mutta tuolla maaseudulla sitä vasta onkin. Löytyy keltaista, punaista, valkoista jne. hiekkaa ja se voi olla hienompaa tai karkeampaa. Usein se on hienoa ja pölyävää. Ja sitä hiekkaa on aina joka paikassa. Elukoita näkyi myös; lähempänä asutusta paljon lampaita ja jokunen lehmä, hevonen tms., muualla lähinnä kenguruja (ja muita villieläimiä). Kengurut ovat täällä vähän kuin hirvet Suomessa (koikkelehtivat tiellä ja voivat aiheuttaa onnettomuuksia).

Kulkuvälineenä meillä oli pieni bussi (ei mikään huippumoderni), jonka perässä oli kärry tavaroiden kuljettamista varten. Ryhmämme koostui 11 amerikkalaisesta (osa sellaisia tyypillisiä ja vähän rasittavia, osa ihan mukavia), 3 kanadalaisesta (Clea, Allison ja Karen) ja yhdestä urheasta suomalaisesta! Poikia oli vain kaksi, muut olivat tyttöjä. Lisäksi meillä oli Lara, joka toimi kuljettajana, oppaana, kokkina, lääkärinä, tarinankertojana, tietosanakirjana jne. Hän oli tosi mukava!

Lähdimme aamuisin aina ajoissa liikkeelle aamupalan (leipää (päälle margariinia tai hilloa/pähkinälevitettä (ei voi ymmärtää…), muroja, mehua/kahvia/teetä) jälkeen. Sitten olimme liikkeellä koko päivän, ohjelmaa riitti paljon. Puolen päivän maissa söimme yleensä lounaan (voileipiä tai vastaavaa (näihinkin amerikkalaiset työnsivät kaiken maailman soosseja; ketsuppia, sinappia, majoneesia, bbq-kastiketta, chilikastiketta, ei voi ymmärtää)) jossain taukopaikalla/kohteessa missä olimme. Illalla saavuimme majapaikkaan yleensä joskus 5 ja 8 välillä. Siellä sai sitten ruokaa (grillattua lihaa/kanaa/kalaa/vihanneksia/makkaraa tai pastaa ja salaatteja ja leipää) ja pääsi nukkuman. Yövyimme hostelleissa. Niissä oli aina noin 4-10 hengen huoneet (kerrossängyt) paikasta riippuen. Yhteiset vessat ja suihkut olivat jossain käytävällä tms. Lisäksi oli yhteiset keittiö ja oleskelutilat (ulkona ja sisällä). Joissain paikoissa oli uima-allas. Aika monissa oli joku baari tai vastaava. Lisäksi oli usein pyykinpesumahdollisuus, netti ja vastaavaa.

Ilma oli loistava koko reissun ajan, aurinkoista ja lämmintä. Ekat yöt olivat vähän viileämpiä (päivät kuitenkin lämpimiä), kun päästiin pohjoisemmas, yötkin lämpenivät ja samalla ilma muuttui kosteammaksi (tropiikissa kun oltiin jo). Perthissäkin oli ihan lämmin, kun tultiin takaisin. Kesä siis ilmeisesti vielä jatkuu...

Reissun alussa vaivasi pieni flunssa. Pelkäsin jo, että tulen kipeäksi. Lauantaina kurkku tuntui vähän karhealta ja sunnuntaina sain kauhean nuhan. Sunnuntaina illalla oli jopa vähän kuumeinen olo. Se sitten kuitenkin meni itsestään ohi. Alkuviikosta olo oli jo normaali. Tosin se nuha vaivasi koko viikon (ja edelleen vähän), mutta se nyt on pientä… Reissu olisi mennyt vähän piloille, jos olisin sairastunut. Onneksi se meni ohi!

Sitten varsinaisesti lauantaipäivään… Jouduin heräämään jo ennen kuutta! Lähdimme Clean ja Allisonin kanssa 15 vaille 7 kävelemään yhtä yliopiston rakennusta kohti, josta bussi lähtisi. Tapasimme muun ryhmän siellä, pakkauduimme bussiin ja lähdimme liikkeelle seitsemän maissa. Ajoimme ensin lähes 250 km. Pidimme välissä 2 taukoa. Taukoineen aikaa meni joku 3-4 tuntia. Pysähdyspaikat olivat pieniä huoltoasemia keskellä erämaata. Nähtiin toisessa emuja. Matkalla nähtiin lisäksi ensimmäiset kengurut. Yhdessä paikassa oli ollut maastopalo, pensaiden ja puiden rungot olivat ihan mustia. Matkalla tuli lähinnä ihasteltua maisemia, juteltua, lueskeltua ja nukuttua. Ajoimme Perthin läpi, sitten Swan Valleyn viinialueiden läpi ja loppu olikin erämaata.
Ensimmäinen kohteemme oli Pinnacles-niminen autiomaa (osa Nambungin kansallispuistoa), jonne saavuimme siis aamupäivästä. Se on sellainen pienehkö aavikko, jossa erilaisten hiekkojen lisäksi on sellaisia kivipylväitä (kalkkikiveä). Pylväät ovat syntyneet aikojen saatossa suunnilleen seuraavasti: paikalla oli ensin vain hiekkaa. Hiekasta ja eläinten jäännöksistä liukeni kalkkia sadeveteen ja vesi kuljetti sen hiekkakerroksen alle, jonne se kasaantui. Sitten paikalle saapui kasveja, jotka sitoivat hiekkaa ja synnyttivät sen päälle hapanta, humuspitoista maata. Kalkkikiven päälle syntyi tämän seurauksena uusi kovempi kerros. Aikojen kuluessa tämä kerros rakoili ja kasvien juuret pääsivät työntymään sen läpi. Kasvien juuret ja hapan maa kuluttivat vähitellen kalkkikivikerrokseen koloja, jolloin muodostui pylväitä. Sitten kasvit hävisivät. Kun kasvit eivät enää olleet pitämässä maaperää paikoillaan, tuuli puhalsi hiekan ja muun ylimääräisen maa-aineksen pois, jolloin pylväät tulivat näkyviin. Niistä saattoi todella nähdä erilaisia kerroksia ja kaikki olivat vähän eri muotoisia. Erilaisia hiekkojakin näkyi. Se oli ihan hieno paikka. Teimme siellä pienen kierroksen kävellen ja autolla vielä vähän lisää. Katselimme, ihmettelimme ja otimme valokuvia. Siellä oli sellainen pieni ”tornikin”, josta näki lähes koko alueen. Minua pisti siellä amppari reiteen! Se oli ilmeisesti kovaa vauhtia menossa shortsinlahkeesta sisään. Kun tunsin, että joku kutittaa (en tiennyt, että se oli ötökkä), huitaisin sitä ja ennen kuin ehdin tajuta mitään, se oli jo pistänyt. Huomasin sitten vaan maassa kuolleen ampparin, se oli ilmeisesti huitaisustani kuollut. Se sattui :(. Ja piikki jäi reiteen kiinni, piti se sitten nyppäistä irti. Siitä jäi pieni jälki ja sitä kirveli pitkään. Seuraavan päivänä se vielä paisui ja kovettui ja alkoi sitten hiljalleen parantua. Pieni jälki siinä näkyi vielä viikonkin päästä. Onneksi se ei kuitenkaan ollut mitenkään vaarallista.
Sieltä lähdettäessä söimme vähän välipalaa (myslipatukoita ja omenia) ja Lara laittoi yhden ”pelin” (nimeltään Splash) käyntiin. Hän piirsi tussilla matkustajan puolelle (sisäpuolelle) tuulilasiin ruudukon ja joka ruutuun jonkun meidän nimen. Ideana oli katsoa matkan lopuksi, kenen ruudussa on eniten liiskautuneita ötököitä :).
Autiomaasta matka jatkui läheiselle Hangover Bayn rannalle. Kävimme siellä vain katsomassa ja kuvaamassa maisemia. Näissä kansallispuistoissa vessat olivat mielenkiintoisia; pöntöstä lähti sellainen pitkä kuilu suoraan alas (en tiedä minne se sitten johti…?). Ennen ja jälkeen vessassa käynnin sitä kuilua piti vähän kastella/huuhtoa sellaisella vessaharjalla. Hassua… Mielenkiintoista alueella oli myös myrkkyriski; sinne oli heitelty lihanpaloja, joissa on myrkkyä. Tavoitteena oli tappaa alueelle vieraita eläimiä (muualta tulleita) ja elvyttää alueen alkuperäiseläimistöä. Myrkky on sellaista, että se tappaa vain muualta tulleet eläimet; alkuperäiseläimistö on sille vastustuskykyistä.
Seuraavaksi matka jatkui melko lähellä olevaan pieneen kaupunkiin/kylään (Jurin Bay), jossa olimme puolen päivän maissa. Menimme rannalle ihailemaan maisemia ja syömään lounasta. Sen jälkeen oli vielä mahdollisuus käydä kaupassa. Sitten hyppäsimme taas bussiin ja ajoimme noin 2,5 tuntia (tauko välissä) seuraavaan kohteeseen, Geraldtoniin. Geraldton on hieman isompi kaupunki, noin 30 000 asukasta. Menimme lähellä rantaa oleville isoille hiekkadyyneille kokeilemaan sandboardingia (eli samaa kuin lumilautailu, mutta hiekassa). Se oli ihan hauskaa, ei tosin niin hauskaa kun luulin, koska vauhti oli aika hidas. Dyyneille kiipeäminen oli melko raskasta. Alas laskeminen tuntui aluksi hankalalta, ensimmäinen lasku jopa pelotti vähän, mutta muutaman laskun jälkeen siihen tottui. Ihan hauskaa oli.
Laskemisen jälkeen meillä oli vielä pari tuntia ajamista jäljellä. Ajoimme rannikkoa pitkin (Turqoise coast, Botavia Coast), pidimme yhden tauon (Northhamptonissa) ja kävimme yhdellä näköalapaikalla katsomassa hienoja maisemia (upeat kalliot). Näimme matkalla kauniin auringonlaskun. Matkan edetessä maasto kävi vaan karummaksi ja karummaksi. Ajoimme lauantaina yhteensä lähes 700 km! Yövyimme Kalbarrissa, joka oli nätti pieni kaupunki meren/joen rannalla. Saavuimme sinne joskus seitsemän maissa. Kävimme paikallisessa alkossa, josta sai halutessaan ostaa ruokajuomaa ja majoittauduimme sitten hostelliin. Saimme lähes heti päivällistä ulkona grillipaikalla. Sitten seurasi yleistä oleskelua ja tv:n katsomista, suihkussa käyntiä jne. Kävimme suht ajoissa nukkumaan, väsytti. Osa porukasta istui iltaa vähän pitempään.