Reissuun! (7 Day Exmouth Tour), ensin mm. Pinnacles ja sandboarding

Lauantai 31.3.2007 (1. päivä)

Lauantaina oli siis reissuun lähtö. Kyseessä oli Planet Perth Toursin (järjestävät reissuja Länsi-Australiassa) järjestämä 7 päivän reissu Exmouthiin. Varattiin se STA Travelsin kautta silloin joskus… Exmouthiin on Perthistä matkaa suunnilleen 1300 km. Eli melko paljon. Tällä reissulla lisäksi ajettiin parin mutkan kautta. Ajoimme muutaman päivän sinne päin ja teimme matkalla kaikkea kivaa ja näimme paljon kaikkea hienoa. Exmouthissa olimme pari yötä ja sitten pari viimeistä päivää ajoimme takaisin. Vaikka tämäkin reissu oli jo pitkä ja näimme paljon, olisi Länsi-Australiassa paljon lisääkin nähtävää, tämä on niin iso maa. Koko Australia on pinta-alaltaan n. 7,7 miljoonaa km2 eli se on paljon isompi kuin koko Eurooppa, suunnilleen USA:n (ilman Alaskaa ja Havaijia) kokoinen. Asukkaita on kuitenkin vain 20 miljoonaa ja väestöntiheys siten hyvin pieni. Lisäksi lähes kaikki ihmiset asuvat rannikolla, joten suuri osa maasta on lähes tyhjää. Länsi-Australia on maan suurin osavaltio, se on noin kolmannes koko maan pinta-alasta. Asukkaita on kuitenkin vain 2 miljoonaa. Näistä 1,5 miljoonaa asuu Perthin ympäristössä, joten muualle jää vain puolisen miljoonaa. Kaikki muut Länsi-Australian kaupungit (lukuun ottamatta siis Perthiä) ovat melko pieniä. Muutama sellainen löytyy, jossa on muutama kymmenen tuhatta asukasta, loput ovat sitäkin pienempiä. Eli tyhjää tilaa on… Välimatkat ovat luonnollisesti hurjan pitkiä. Huoltoasemia/taukopaikkoja on noin 200 km:n välein. Ei siis läheskään niin tiheään kuin vaikka Suomessa. Eli reissatessa kannatti taukopaikalla aina käydä vessassa ja tarkistaa, että kaikkea tarpeellista on matkassa (esim. vettä tai bensaa). Pysähdyimme yleensä aina 1,5-2 tunnin välein. Liikennettä ei ihan hirveästi ollut. Yksi hurja juttu täällä ovat paikalliset rekat. Ne ovat hurjan isoja, varmaan kolme kertaa suomalaisia virkaveljiä isompia! Kännykkä oli reissussa turha, koska kenttää ei ollut missään! Olimme siis ilmeisesti keskellä ei mitään… Australian ”maaseutua” (outback) tuli reissussa nähtyä mielin määrin. Maasto oli sellaista tasaista, kuivaa (etenkin näin kuuman ja kuivan kesän jälkeen) ja karua. Tähän aikaan vuodesta se oli sellaista vihreän-ruskean-keltaista. (Talven jälkeen varmaan vihertää ja kukkii.) Siellä kasvoi lähinnä jonkinlaista heinää, ruohokasveja ja kaikenlaisia puskia, puita näkyi muutamia pieniä. Hiekkaa tuolta maaseudulta löytyy enemmän kuin laki sallii. Tämähän on hiekan luvattu maa. Sitä on täällä kaupungissakin, mutta tuolla maaseudulla sitä vasta onkin. Löytyy keltaista, punaista, valkoista jne. hiekkaa ja se voi olla hienompaa tai karkeampaa. Usein se on hienoa ja pölyävää. Ja sitä hiekkaa on aina joka paikassa. Elukoita näkyi myös; lähempänä asutusta paljon lampaita ja jokunen lehmä, hevonen tms., muualla lähinnä kenguruja (ja muita villieläimiä). Kengurut ovat täällä vähän kuin hirvet Suomessa (koikkelehtivat tiellä ja voivat aiheuttaa onnettomuuksia).

Kulkuvälineenä meillä oli pieni bussi (ei mikään huippumoderni), jonka perässä oli kärry tavaroiden kuljettamista varten. Ryhmämme koostui 11 amerikkalaisesta (osa sellaisia tyypillisiä ja vähän rasittavia, osa ihan mukavia), 3 kanadalaisesta (Clea, Allison ja Karen) ja yhdestä urheasta suomalaisesta! Poikia oli vain kaksi, muut olivat tyttöjä. Lisäksi meillä oli Lara, joka toimi kuljettajana, oppaana, kokkina, lääkärinä, tarinankertojana, tietosanakirjana jne. Hän oli tosi mukava!

Lähdimme aamuisin aina ajoissa liikkeelle aamupalan (leipää (päälle margariinia tai hilloa/pähkinälevitettä (ei voi ymmärtää…), muroja, mehua/kahvia/teetä) jälkeen. Sitten olimme liikkeellä koko päivän, ohjelmaa riitti paljon. Puolen päivän maissa söimme yleensä lounaan (voileipiä tai vastaavaa (näihinkin amerikkalaiset työnsivät kaiken maailman soosseja; ketsuppia, sinappia, majoneesia, bbq-kastiketta, chilikastiketta, ei voi ymmärtää)) jossain taukopaikalla/kohteessa missä olimme. Illalla saavuimme majapaikkaan yleensä joskus 5 ja 8 välillä. Siellä sai sitten ruokaa (grillattua lihaa/kanaa/kalaa/vihanneksia/makkaraa tai pastaa ja salaatteja ja leipää) ja pääsi nukkuman. Yövyimme hostelleissa. Niissä oli aina noin 4-10 hengen huoneet (kerrossängyt) paikasta riippuen. Yhteiset vessat ja suihkut olivat jossain käytävällä tms. Lisäksi oli yhteiset keittiö ja oleskelutilat (ulkona ja sisällä). Joissain paikoissa oli uima-allas. Aika monissa oli joku baari tai vastaava. Lisäksi oli usein pyykinpesumahdollisuus, netti ja vastaavaa.

Ilma oli loistava koko reissun ajan, aurinkoista ja lämmintä. Ekat yöt olivat vähän viileämpiä (päivät kuitenkin lämpimiä), kun päästiin pohjoisemmas, yötkin lämpenivät ja samalla ilma muuttui kosteammaksi (tropiikissa kun oltiin jo). Perthissäkin oli ihan lämmin, kun tultiin takaisin. Kesä siis ilmeisesti vielä jatkuu...

Reissun alussa vaivasi pieni flunssa. Pelkäsin jo, että tulen kipeäksi. Lauantaina kurkku tuntui vähän karhealta ja sunnuntaina sain kauhean nuhan. Sunnuntaina illalla oli jopa vähän kuumeinen olo. Se sitten kuitenkin meni itsestään ohi. Alkuviikosta olo oli jo normaali. Tosin se nuha vaivasi koko viikon (ja edelleen vähän), mutta se nyt on pientä… Reissu olisi mennyt vähän piloille, jos olisin sairastunut. Onneksi se meni ohi!

Sitten varsinaisesti lauantaipäivään… Jouduin heräämään jo ennen kuutta! Lähdimme Clean ja Allisonin kanssa 15 vaille 7 kävelemään yhtä yliopiston rakennusta kohti, josta bussi lähtisi. Tapasimme muun ryhmän siellä, pakkauduimme bussiin ja lähdimme liikkeelle seitsemän maissa. Ajoimme ensin lähes 250 km. Pidimme välissä 2 taukoa. Taukoineen aikaa meni joku 3-4 tuntia. Pysähdyspaikat olivat pieniä huoltoasemia keskellä erämaata. Nähtiin toisessa emuja. Matkalla nähtiin lisäksi ensimmäiset kengurut. Yhdessä paikassa oli ollut maastopalo, pensaiden ja puiden rungot olivat ihan mustia. Matkalla tuli lähinnä ihasteltua maisemia, juteltua, lueskeltua ja nukuttua. Ajoimme Perthin läpi, sitten Swan Valleyn viinialueiden läpi ja loppu olikin erämaata.
Ensimmäinen kohteemme oli Pinnacles-niminen autiomaa (osa Nambungin kansallispuistoa), jonne saavuimme siis aamupäivästä. Se on sellainen pienehkö aavikko, jossa erilaisten hiekkojen lisäksi on sellaisia kivipylväitä (kalkkikiveä). Pylväät ovat syntyneet aikojen saatossa suunnilleen seuraavasti: paikalla oli ensin vain hiekkaa. Hiekasta ja eläinten jäännöksistä liukeni kalkkia sadeveteen ja vesi kuljetti sen hiekkakerroksen alle, jonne se kasaantui. Sitten paikalle saapui kasveja, jotka sitoivat hiekkaa ja synnyttivät sen päälle hapanta, humuspitoista maata. Kalkkikiven päälle syntyi tämän seurauksena uusi kovempi kerros. Aikojen kuluessa tämä kerros rakoili ja kasvien juuret pääsivät työntymään sen läpi. Kasvien juuret ja hapan maa kuluttivat vähitellen kalkkikivikerrokseen koloja, jolloin muodostui pylväitä. Sitten kasvit hävisivät. Kun kasvit eivät enää olleet pitämässä maaperää paikoillaan, tuuli puhalsi hiekan ja muun ylimääräisen maa-aineksen pois, jolloin pylväät tulivat näkyviin. Niistä saattoi todella nähdä erilaisia kerroksia ja kaikki olivat vähän eri muotoisia. Erilaisia hiekkojakin näkyi. Se oli ihan hieno paikka. Teimme siellä pienen kierroksen kävellen ja autolla vielä vähän lisää. Katselimme, ihmettelimme ja otimme valokuvia. Siellä oli sellainen pieni ”tornikin”, josta näki lähes koko alueen. Minua pisti siellä amppari reiteen! Se oli ilmeisesti kovaa vauhtia menossa shortsinlahkeesta sisään. Kun tunsin, että joku kutittaa (en tiennyt, että se oli ötökkä), huitaisin sitä ja ennen kuin ehdin tajuta mitään, se oli jo pistänyt. Huomasin sitten vaan maassa kuolleen ampparin, se oli ilmeisesti huitaisustani kuollut. Se sattui :(. Ja piikki jäi reiteen kiinni, piti se sitten nyppäistä irti. Siitä jäi pieni jälki ja sitä kirveli pitkään. Seuraavan päivänä se vielä paisui ja kovettui ja alkoi sitten hiljalleen parantua. Pieni jälki siinä näkyi vielä viikonkin päästä. Onneksi se ei kuitenkaan ollut mitenkään vaarallista.
Sieltä lähdettäessä söimme vähän välipalaa (myslipatukoita ja omenia) ja Lara laittoi yhden ”pelin” (nimeltään Splash) käyntiin. Hän piirsi tussilla matkustajan puolelle (sisäpuolelle) tuulilasiin ruudukon ja joka ruutuun jonkun meidän nimen. Ideana oli katsoa matkan lopuksi, kenen ruudussa on eniten liiskautuneita ötököitä :).
Autiomaasta matka jatkui läheiselle Hangover Bayn rannalle. Kävimme siellä vain katsomassa ja kuvaamassa maisemia. Näissä kansallispuistoissa vessat olivat mielenkiintoisia; pöntöstä lähti sellainen pitkä kuilu suoraan alas (en tiedä minne se sitten johti…?). Ennen ja jälkeen vessassa käynnin sitä kuilua piti vähän kastella/huuhtoa sellaisella vessaharjalla. Hassua… Mielenkiintoista alueella oli myös myrkkyriski; sinne oli heitelty lihanpaloja, joissa on myrkkyä. Tavoitteena oli tappaa alueelle vieraita eläimiä (muualta tulleita) ja elvyttää alueen alkuperäiseläimistöä. Myrkky on sellaista, että se tappaa vain muualta tulleet eläimet; alkuperäiseläimistö on sille vastustuskykyistä.
Seuraavaksi matka jatkui melko lähellä olevaan pieneen kaupunkiin/kylään (Jurin Bay), jossa olimme puolen päivän maissa. Menimme rannalle ihailemaan maisemia ja syömään lounasta. Sen jälkeen oli vielä mahdollisuus käydä kaupassa. Sitten hyppäsimme taas bussiin ja ajoimme noin 2,5 tuntia (tauko välissä) seuraavaan kohteeseen, Geraldtoniin. Geraldton on hieman isompi kaupunki, noin 30 000 asukasta. Menimme lähellä rantaa oleville isoille hiekkadyyneille kokeilemaan sandboardingia (eli samaa kuin lumilautailu, mutta hiekassa). Se oli ihan hauskaa, ei tosin niin hauskaa kun luulin, koska vauhti oli aika hidas. Dyyneille kiipeäminen oli melko raskasta. Alas laskeminen tuntui aluksi hankalalta, ensimmäinen lasku jopa pelotti vähän, mutta muutaman laskun jälkeen siihen tottui. Ihan hauskaa oli.
Laskemisen jälkeen meillä oli vielä pari tuntia ajamista jäljellä. Ajoimme rannikkoa pitkin (Turqoise coast, Botavia Coast), pidimme yhden tauon (Northhamptonissa) ja kävimme yhdellä näköalapaikalla katsomassa hienoja maisemia (upeat kalliot). Näimme matkalla kauniin auringonlaskun. Matkan edetessä maasto kävi vaan karummaksi ja karummaksi. Ajoimme lauantaina yhteensä lähes 700 km! Yövyimme Kalbarrissa, joka oli nätti pieni kaupunki meren/joen rannalla. Saavuimme sinne joskus seitsemän maissa. Kävimme paikallisessa alkossa, josta sai halutessaan ostaa ruokajuomaa ja majoittauduimme sitten hostelliin. Saimme lähes heti päivällistä ulkona grillipaikalla. Sitten seurasi yleistä oleskelua ja tv:n katsomista, suihkussa käyntiä jne. Kävimme suht ajoissa nukkumaan, väsytti. Osa porukasta istui iltaa vähän pitempään.