Snorklausta valashaiden kanssa!

Keskiviikko 4.4.2007 (5. päivä)

Toinen hieno päivä koitti keskiviikkona! Viisi ihmistä ryhmästämme (minä mukaan lukien) lähti valashai-reissulle, loput menivät rannalle. Reissu kesti koko päivän ja maksoi $350 eli n.200 € (sisältäen kaiken). Se oli tosi kallis, mutta tosi hieno myös, hintansa väärti! (Tälläkin reissulla lentokoneiden hyväksikäyttö elukoiden etsinnässä maksaa.) Exmouth on siis myös Ningaloo Reefin edustalla, menimme siis sinne taas.
Valashai-ryhmä heräsi jo kuudelta, söi aamupalan ja sitten meitä tultiin noutamaan hostellilta. Menimme ensin ”toimistolle”, jossa hoidettiin paperihommat (piti mm. allekirjoittaa paperi, että on tietoinen retkeen liittyvistä riskeistä), maksettiin reissu ja sovitettiin/saatiin välineet (märkäpuku, räpylät, maski+snorkkeli). Koko reissulle lähti noin parikymmentä ihmistä. Ajoimme ensin pikkubussilla rantaan (n. puoli tuntia). Samalla meille kerrottiin retken kulusta ja annettiin ohjeita haiden kanssa snorklaukseen. Rannasta menimme pienemmissä ryhmissä pikkuveneellä varsinaiselle alukselle. Vene oli hieman pienempi kuin eilinen, edessä oli pieni hytti (ja vessa) ja ylhäällä ohjaamo. Oleskelutila oli perässä yhdessä tasossa (tilava kuitenkin) ja siitä pääsi uimatason kautta helposti veteen.
Ajelimme ensin hetken ja taistelimme samalla märkäpuvut päälle (niiden pukeminen tosiaan oli pientä taistelua). Sitten pääsimme heti ensimmäisen kerran veteen. Osa porukasta sukelsi, osa snorklasi. Snorklasimme ihan vaan riutalla, oli tosi hienoa taas. Taas näkyi paljon erilaisia koralleja ja kaloja. Näin hainkin. Ja nyt nähtiin myös kilpikonna vedestä käsin (sellainen iso).
Seuraavaksi lähdimme etsimään valashaita (tai lentokone siis etsi ja me seurasimme). Hakua kesti varmaan joku 2-3 tuntia. Löysimme useammankin, mutta aina ne katosivat tai sukelsivat niin syvälle, ettei niitä nähnyt. Olimme monta kertaa jo valmiina hyppäämään veteen, mutta sitten hai kuitenkin aina katosi. Ensimmäinen ryhmä ehti muutaman kerran veteenkin, mutta he joutuivat sitten tulemaan heti takaisin, kun mitään ei näkynytkään. Aluksella oli hyvä tarjoilu; saimme odotellessa suolaisia ja makeita keksejä, hedelmiä, sipsiä, karkkia, juotavaa jne. Olimme juuri luovuttamassa hetkeksi ja aloittelemassa lounasta, kun tuli käsky veteen. Ja sitten homma onnistuikin, monta kertaa. Kävimme vedessä suht nopeaan tahtiin 4 kertaa (vuorottelimme toisen ryhmän ja toisen veneen 2 ryhmän kanssa). Snorklasimme oppaan johdolla 10 hengen ryhmissä. Tietyssä paikassa opas pudotettiin ensin veteen ja sitten ryhmä perässä. Uimme oppaan luo ja sitten valaan luo jollei se tullut meidän luo. Sitten opas seurasi valasta käsi pystyssä ja me opasta. Ihan hain päällä ei saanut olla, vaan piti olla vähän sivussa. Elukkaan piti pitää vähintään 3-4 metrin rako. Sen edessä ei saanut uida, vaan piti pysytellä sivussa ja vähän takana. Se ui suht rauhallisesti, joten seuraaminen oli melko helppoa. Ekalla ja tokalla kerralla haimme oli hieman pienempi, ehkä joku 5 metrinen? Kolmannella ja neljännellä kerralla seurassamme oli iso hai, joku 8 metrinen! Sen rinnalla tunsi itsensä pieneksi… Kahdella ensimmäisellä kerralla se oli allamme. Sen näki hyvin kun tuijotteli pohjaa kohti (kun ensin tajusi missä se oli). Ensimmäisellä kerralla sen näki jo tosi hyvin, toisella kerralla se oli vähän syvemmällä (kauempana meistä siis, koska me olimme pinnalla). Kolmannella kerralla en ensin nähnyt koko otusta, kun tuijottelin pohjaa kohti. Sitten tajusin, että se olikin ihan meidän vieressä ja jotta sen näki, pitikin tuijotella sivulle! Neljäs kerta oli huippu! Silloinkin se oli ihan meidän vieressä ja satuin olemaan tosi hyvässä paikassa ja näin sen siis tosi hyvin. Oli tosi mahtavan upea kokemus! Valashaihan on maailman suurin kala (se on siis hai, ei valas). Se voi kasvaa jopa 15-20 metriseksi. Se on semmoinen jännän pilkullinen jos joku ei tiedä. (Googlettamalla löytää helposti kuvia.) Ainutlaatuiseksi kokemuksen tekee myös se, että maailmassa on kuulemma vain 2 paikkaa, jossa niiden kanssa snorklausta voi harrastaa. Tämä (Ningaloo Reef) on toinen niistä. En muista missä se toinen on.
Sukeltelujen jälkeen pääsi eroon märkäpuvusta ja pääsimme sitten viimein syömään lounasta. Tarjolla oli erilaisia salaatteja, lihoja, leipää ja vastaavaa. Oli tosi hyvää. Samalla ajelimme vähän jo takaisin päin. Pääsimme vielä kerran snorklaamaan riutalle ja näkemään kaikkea kivaa. Sitten palasimme rantaan. Meidät kuljetettiin taas pienellä veneellä rantaan ja siitä ajelimme bussilla ”toimistolle”. Pesimme ja palautimme välineemme. Sitten saimme vielä juotavaa ja katselimme reissulla kuvattua videota. Emme ehtineet nähdä sitä kokonaan, koska muu ryhmä tuli hakemaan meitä seuraavaan paikkaan. Tilasimme sen kuitenkin DVD:llä, se lähetetään Perthiin, saamme sen joskus ensi viikolla.
Hyppäsimme siis bussiin muun ryhmän seuraksi ja ajoimme lähellä olevalle majakalle, joka oli korkealla kalliolla, josta oli hienot näköalat. Katselimme siellä auringonlaskun ja ihailimme maisemia. Sitten palasimme hostellille kaupan kautta. Pääsimme suihkuun ja saimme ruokaa. Istuimme vielä hetken ruokapaikalla juttelemassa ja menimme sitten nukkumaan.