Tiistai 10.4.2007 (1. päivä)
Tiistaina tuli siis lähdettyä uudestaan reissuun. Kyseessä oli tällä kertaa saman järjestäjän (Planet Perth Tours) 3 päivän reissu Australian lounaiskulmalle, eli Perthistä etelään päin siis. Kuljimme suunnilleen reittiä Perth(-Williams-Kojonup)-Albany-Denmark-Pemberton-Margaret River-Busselton-Bunbury-Perth. Albanyyn on matkaa joku 500-600 km (linnuntietä reilu 400 km). Se on Perthistä eteläkaakkoon, ihan Australian etelärannikolla. Ajoimme sinne suoraan (sisämaata pitkin). Takaisin emme tulleet yhtä suoraan, joten matkaa kertyi enemmän. Ajoimme enemmän rantoja seuraillen (länteen, pohjoiseen). Reissu oli melko samanlainen kuin edellinenkin. Maisemat vaan olivat vähän erilaiset. Etelärannikolla on hieman viileämpi ja sateisempi ilmasto. Maasto olikin siellä jonkin verran rehevämpää kuin mitä Perthissä ja sen pohjoispuolella. Siellä oli melko vihreää ja näkyi jopa metsiä! Peltoja oli myös jonkin verran (puita niiden välissä). Lampaita näkyi paljon. Lisäksi maasto oli hieman mäkisempää (suurimmaksi osaksi koko Länsi-Australia on ihan littana).
Ensimmäisenä päivänä meillä oli vähän huono säkä ilman suhteen. Aluksi oli ihan hyvä sää; puolipilvistä ja lämpötila ihan ok. Puolen päivän maissa meni sää meni pilviseksi ja viileni, ja sitten alkoi satamaan (tai ajoimme siis sateiseen paikkaan). Loppupäivä oli enemmän tai vähemmän pilvinen ja sateinen. Onneksi ei kuitenkaan ollut ihan kamalan kylmä. Seuraavat päivät olivat parempia; puolipilvistä (välillä paistetta, välillä ei) ja ihan suht lämmin. Myös Perthissä oli takaisin tullessa ihan mukava kesäinen keli. Jotain hyvääkin: nuha katosi matkalla.
Alue, jossa nyt ajelimme, ei ollut ihan niin tyhjää kuin viimeksi. Vähän useammin tuli vastaan joku pieni kylä/kaupunki, taukopaikka tai jotain muuta. Tosin alue ei ollut yhtä iso. Kännykässäkin oli välillä jopa kenttää (tai oikeastaan suurimman osan ajasta).
Tällä kertaa ryhmämme oli vähän heterogeenisempi (mutta ei paljon). Mukana oli lisäkseni 3 englantilaista poikaa, jotka olivat reppureissaamassa Australiassa ja muuallakin (eivät tunteneet ennestään toisiaan), nuori englantilainen pariskunta, jotka olivat Ausseissa töissä (Sydneyssä) ja lomalla, heidän kaverinsa (aussityttö Sydneystä), saksalainen tyttö, joka kuitenkin asuu Australiassa, irlantilainen tyttö, joka asuu Australiassa, ja tytön irlantilaiset vanhemmat. Kaikki olivat melko nuoria, suunnilleen 23-30-vuotiaita, lukuun ottamatta sitä vanhempaa irlantilaista pariskuntaa. Ja jälleen olin siis ainoa, joka ei puhu niin täydellistä englantia. Se saksalainenkin oli asunut Australiassa jo muutaman vuoden. Lisäksi meillä oli mukana Bart, kuljettaja, opas ym. Hänkin oli hyvin joukkoon sopiva, minun ikäiseni railakas nuorimies.
Heräsin tiistaiaamuna jo viiden jälkeen. Kuuden jälkeen piti lähteä kotoa, kävellä bussipysäkille, mennä bussilla keskustaan ja kävellä siellä vähän matkaa bussin lähtöpaikalle. Reissubussi lähti seitsemältä. Ajoimme heti alkuun noin 500 km Albany Higwayta pitkin kohti Albanya. Se olisi pisin ”yhtäjaksoinen” ajo, sen jälkeen ajettavat pätkät olisivat huomattavasti lyhyempiä. Pysähdyimme matkalla pari kertaa vessaan, välipalalle ym. Ajoimme läpi Jarrah-metsien (Jarrah Forests) ja Australian vehnäalueen (Wheat belt). Matka meni maisemia katsellessa, torkkuessa, jutellessa jne. Perthin ja Albanyn välillä on monia pieniä kaupunkeja (mm. Williams ja Kojonup), jotka ovat syntyneet sen vuoksi, että ihmiset tarvitsevat taukopaikkoja ajaessaan (tai ennen muinoin ratsastaessaan tai kävellessään) Perthistä Albanyyn.
Joskus puolen päivän maissa saavuimme Stirling Rangen kansallispuistoon, joka on vähän alle 100 km Albanyn pohjoispuolella. Se oli sellaista rehevää ”bushlandia”, puita siellä kasvoi myös. Ja siellä oli keskellä lättänää maisemaa yhtäkkiä kunnon vuorijono. Ja ihan kunnon vuoria vielä, joku 1000 m merenpinnasta. Maisema oli hieno, vaikka olikin vähän sumuista ja sateista. Perille päästyämme söimme ensin lounaan taukopaikalla. Tässä vaiheessa tuli sen verran viileä, että piti vaihtaa pitkät päälle. Syömisen jälkeen lähdimme kävelemään vuorelle. Parkkipaikka, josta lähdimme, oli jo melko ylhäällä, mutta oli siitä vielä huipulle aika paljon matkaa. Emme kiivenneet huipulle asti, koska siihen olisi mennyt koko loppupäivä. Suht korkealle kuitenkin mentiin. Joku 1,5 tuntia käveltiin siellä. Maasto oli melko hankalaa; kivistä ja paikoitellen jyrkkää (hyvästä polusta huolimatta). Maisema oli melko rehevää. Vaelluskengät olivat siellä ihan paikallaan. Maisemat olivat upeat! Vielä upeampaa olisi ollut, jos sää olisi ollut hyvä. Nyt nimittäin satoi vettä, ajoittain rankastikin, ja oli vähän sellaista sumuisen usvaista. Välillä sade hetkeksi lakkasi, mutta alkoi sitten uudestaan (mutta onneksi ei ollut kylmä). Sade huononsi näkyvyyttä jonkin verran. Emme nähneet ylhäältä kovin kauas; kirkkaalla ilmalla näkyvyys olisi varmasti ollut hyvä ja maisemat vielä upeammat. Ja takaisin tullessa olimme tietenkin ihan märkiä. Tuulipuvun housut olivat läpimärät, takki samoin. Takin alla ollut neulekin oli melko märkä ja jopa t-paitakin vähän. Sadevarusteita mulla ei tietenkään ollut mukana, ne ovat Suomessa. Täällä ei ole tullut mieleenkään sellaisia ostaa, koska täällä ei ole satanut juuri koskaan. Parilla onnellisella oli sadetakki mukana. Loppujen lopuksi vain 4 meistä käveli ”perille” asti. Olosuhteet olivat sen verran onnettomat, että osa ei edes lähtenyt, vaan jäi bussiin istumaan ja odottamaan, osa kääntyi matkalta takaisin. Kaikesta huolimatta se oli ihan upea paikka ja olen onnellinen, että kävelin ”loppuun saakka”.
Seuraavaksi ajoimme noin 1,5 tuntia eräälle viinitilalle (Galafray Wines), jossa pääsimme maistelemaan viinejä ja kiertämään myymälässä. Osa oli ihan hyviä. En kuitenkaan ostanut mitään. Sitten ajoimme vielä puolisen tuntia Albanyyn. Albany oli ihan kivannäköinen kaupunki. Siellä on jotain 20 000-30 000 asukasta, eli se on vähän ”isompi” kaupunki. Se on rannikolla (ihan etelässä), lahden pohjukassa. Lahdella on suojainen satama ja pari hiekkarantaa. Ympärillä on kiviset niemenkärjet (upeat kalliorannat). Albany on ensimmäisiä kaupunkeja, jonne eurooppalaiset siirtolaiset tulivat. Se on siis jo kauan ollut alueella sellainen keskuspaikka. Menimme siellä ensin niemenkärjessä olevaan kansallispuistoon (Torndirrup National Park), jossa kävimme katsomassa ”Gap” ja ”Natural Bridge” nimisiä muodostelmia. Paikka oli hieno; upeat rantakalliot (ja kiviä), vähän kuin Suomessa ulkosaaristossa, paljon massiivisempana tosin. Rantakalliot olivat ihan mielettömät ja oli hienonnäköistä, kun isot aallot löivät niihin. Ilma oli edelleen pilvinen ja hieman sateinen ja tuuli oli kova. Toisaalta se loi tunnelmaa… Muodostelmat, mitä menimme katsomaan, olivat hienoja. Se ”Gap” oli sellainen vuonomainen rako kalliossa. Eli siinä sillai hienosti pääsi vettä kahden korkean kallioseinämän väliin. Oli hienoa katsella, kun aallot löivät sinne. ”Natural Bridge” oli nimensä mukaisesti sellainen kivinen ”silta” (jonka alta aallot ovat kuluttaneet kallion pois). Muutenkin maisema oli mahtava. Upea paikka siis, ilmasta huolimatta!
Maisemien ihailun jälkeen siirryimme hostellille, joka oli ihan kiva ja siisti ja melko iso. Se oli siitä erilainen kuin edellisellä reissulla, että kaikki tilat olivat sisällä. Majoittauduimme, pääsimme suihkuun ja saimme ruokaa (lasagnea). Lähdimme siitä sitten vielä läheiseen baariin, jossa tuli juotua vähän, juteltua, pelattua sellaista hauskaa juomapeliä (nopalla) jne. Palasimme hostellille joskus puolen yön maissa ja menimme heti nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti